Minä sain tuloksen!

Toissapäivänä oli siis möllikisat. Mami sanoi jo etukäteen että tulee varmaan hauska rata, kun tämä tuomari tekee yleensä hauskoja ratoja. Kyllä minäkin sen tuomarin olen ennenkin tavannut, ja kyllähän se setä meille teki harjoituksiin kerran todella hauskan pätkän. Siinä ei ollut kuin putkia! Voiko parempaa toivoa? (No voi, jos siinä olisi vielä ollut puomi ja A ;)

Mutta minun piti kertoa niistä möllikisoista. Mami kävi tutustumassa rataan ja minä seurasin silmä tarkkana. Kun mami sitten tuli hakemaan minua, hän sanoi että rata on todella hauska ja nopea. Minä tykkään nopeista radoista. Mami kyllä aina sanoo että minä olen ehkä liiankin nopea, mutta minulla vain on nopeat geenit.

Meidän piti lähteä toisena radalle, mutta ensimmäinen koirakko katosi mystisesti, joten me saimme aloittaa medimöllit. Hyvä niin, koska en tykkää seurata sivusta kun muut tekevät minun esteitäni (niitä pitää aina komentaa).

Lähdimme radalle vauhdilla. Tai no minä lähdin vauhdilla, mami meni yhden hypyn päähän odottamaan... Ensimmäisenä oli kolmen hypyn suora, jonka jälkeen putki. Toisen hypyn jälkeen kyllästyin hyppimään ja menin putkeen. Mami ei yllättävää kyllä ollut yhtään vihaisen näköinen, vaikka me olimme edellisenä päivänä harjoitelleet kolmen hypyn sarjaa. Hän vaan pyysi minut takaisin ja tekemään hypyn, jonka jälkeen sain mennä putkeen luvan kanssa.

Radan keskiosa meni todella hienosti, ei yhtään virheitä. Loppupuolella sitten menin vahingossa yhden hypyn ohi. Se ei ollut minun vikani, mitäs olivat laittaneet sen hypyn niin että näin kaikki toiset koirat suoraan. Huomioni herpaantui kun yritin bongata tuttuja väkijoukon keskeltä. Mami tietysti kutsui minut takaisin ja minä hyppäsin. Sitten olikin jäljellä enää puomi (jipii!) ja kaksi hyppyä, jotka hyppäsin niin vauhdikkaasti että mami jäi kauas taakse.

Maaliin päästyämme mami otti minut syliin (kunhan ehti minun luokseni) ja sain paljon kehuja ja pusuja. Meidän koulutusohjaajamme huikkasi meille radan reunalta, että meni tosi hienosti. Sitten odoteltiin että kaikki muutkin saavat radan juostua. Meitä oli merkitty kahdeksan medimölliä.

Sitten saimme tietää tulokset. Virhepisteitä meille tuli 20. Ihanneaika oli 57 sekuntia, suoritusajaksi merkittiin 40.31. ja meidän lapussa lukee aikavirheen kohdalla -16.69. Minä olin ensin vähän ihmeissäni, mutta mami sanoi että se on todella hieno juttu.

Sijoituimme noiden numeroiden perusteella viidenneksi! Mami oli todella onnellinen ja ylpeä. Ja minä näytin mamille että olen paras. Harmi vaan ettei tuomarisetä ollut samaa mieltä, vaikka tein putkenkin ylimääräisen kerran.

Minun Lady-serkkuni pärjäsi myös todella hienosti sijoittumalla kolmanneksi. Onnea Lady!

Kirjoittelemisiin!
Helka