Olin esimerkkinä :)

Eilen meillä oli taas treenit. Pitkästä aikaa meillä oli radalla pöytä ja pussi. Olin jo vähän unohtanut miten pieni se pöytä itse asiassa onkaan, joten juoksin ensin sen yli. Pussi ei ollut niin pelottava kuin mitä alkeiskurssilta muistin. Sehän on vähän niin kuin putki, joka on vain mennyt lyttyyn. Mami sanoi että on hassun näköistä kun menen pussissa, mutta voisin kuvitella että on hassumman näköistä jos mami menisi pussiin!

Yksi kohta jota me jouduttiin harjoittelemaan useamman kerran oli hypyltä putkeen, kun en saanut mennä siitä putkenpäästä joka oli suoraan edessä. Olisi pitänyt mennä siitä mutkaputken toisesta päästä. Mutta aina kun mami käänsi selkänsä, niin livahdin juuri siitä väärästä päästä. Sainpahan tehtyä putken monta kertaa.

Sitten tehtiin kepit. Me ollaan harjoiteltu niitä treeneissä aina kun mahdollista ja vähän treenien ulkopuolellakin. Meidän vetäjän mielestä me mentiin kepit niin hienosti että me saatiin tehdä ne uudestaan niin että kaikki varmasti näki miten "nopeasti ja hyvin kepit pystyy tehdä kun vaan harjoittelee". Kerrankin olin esimerkki positiivisella tavalla, enkä vain sähläämisestä...

Harjoittelimme myös A:n ja puomin kontakteja. Minun ei olisi periaatteessa tarvinnut, koska osaan ne kontaktit niin hyvin, mutta tykkään tehdä kontaktiesteitä. Ne ovat minun lemppareitani putken ohella.

Keinu menee minulla jo aika hyvin, kunhan vain tietäisin tarkemmin mihin kohtaan pysähtyä. Sekotan sen puomiin kun ne molemmat alkavat niin samalla tavalla. Mutta keinu on kiva kun sen alastulolla saa namia.

Toinen rata mikä meillä oli, oli todella hauska. Siinä sai juosta kovaa ja mennä kontaktiesteitä, ja putken kahteen kertaan! Mami ei taaskaan meinannut pysyä perässä, joten hän vaan käski minun mennä ja hyppiä loppusuoralla ja tuli sitten itse myöhemmin.

Agilitynäytöksessä 2.8.2008, kuva Marjut Saarainen