Kiikun kaakun...

Keskiviikkona olimme taas harjoituksissa. Meidän kentälle on saatu vihdoinkin valot, joten pimeä ei päässyt haittaamaan treenaamista niin kuin ennen.

Harjoittelimme taas kolmessa pikkuryhmässä ja pääsin taas samaan ryhmään Demon ja Vienon kanssa (käykäähän vilkaisemassa Vienon kotisivuja jotka olen lisännyt linkkeihin).

Ensimmäisessä harjoittelupisteessä oli kivoja pätkiä. Ensin hyppy, sitten solmussa olevaan putkeen, siitä A:lle ja sitten vielä hyppy. Menin tosi nopeasti ja kouluttaja kehui että minulla on nätit kontaktit. Toisessa pätkässä oli ensin hyppy, sitten kepit (tässä kohtaa minun piti vähän riehua, kun oli niin paljon energiaa ja mami oli minun vasemmalla puolellani, vasen puoli on riehumispuoli), sitten pituus, hyppy, putki ja vielä yksi hyppy. Riehumista lukuun ottamatta menin hienosti. Mami sai vähän palautetta käskyjen ajoittamisesta, siispä teimme pätkän uudestaan ja nyt mami käskytti vähän paremmin (enkä minäkään enää riehunut kepeillä niin pahasti).

Yllätin mamin kepeillä pujottelemalla niitä itsenäisesti. Harmi vaan että silloin oli tarkoitus mennä kylläkin toiseen suuntaan... Ehkä pitäisi oikeasti riehua kepeillä vähemmän. Demo osaa kepit jo aika hyvin, vaikka he eivät ole niitä niin kauheasti harjoitelleet.

Siirryimme sitten toiseen pisteeseen jossa oli ensin kaksi hyppyä ja keinu. Tämän pisteen kouluttajalla oli pikkuihminen mukana ja minä pelästyin häntä kauheasti. En enää oikein uskaltanut mennä keinulle, jos vaikka hän tulee taas yllättäen. Jatkoimme siis harjoittelua muilla esteillä.

Oli pari hyppyä joiden jälkeen piti mennä putkeen joka oli viritetty puomin alle, sitten taas hyppy, jonka jälkeen olisi pitänyt mennä puomille. Minä tykkään putkesta, ja niinpä menin putkeen. En ensin edes huomannut että puomin pää oli piilotettu putken päiden väliin. Menin sitten koko ajan putkeen ihan vaan mielenosoituksena.

Kouluttaja olikin sitten ovelampi ja käski minun mennä puomin toisesta päästä. Siinä vaiheessa minä taas ajattelin että entä jos pikkuihminen tulee taas kun teen kontaktiestettä ja kipitin ensin puomin ohi.

Viimeisessä pisteessä oli tosi kivaa. Ensin kepit, sitten hyppy, muuri, kolme hyppyä jotka tekivät puoliympyrän, putki ja vielä kerran kepit. Hyppyjen muodostamassa käännöksessä mami ei edes antanut käskysanaa, vaan minä seurasin hänen kättään ja menin oikein hienosti kaikki hypyt. Kepitkin minä pujottelin taas hienosti.

Saimme sitten vielä lopuksi harjoitella keppejä ja mami alkaa nyt vähentää kädellä näyttöä.

Kävimme ihan treenien lopuksi vielä kokeilemassa keinua. Minua pelotti mennä siihen, vaikka mami vei minut hihnassa ja minulla oli nami nenän edessä. Menin sitten viimenään ilman hihnaakin, mutta mami sai houkutella minua oikein tosissaan ja laittaa nameja koko keinun pituudelta. Sitten moikkasimme vielä sen pisteen kouluttajaa jolta sain paljon nameja.

Tästäpä tulikin nyt todella pitkä teksti! Mutta niin käy kun on paljon asiaa. Ja minulla yleensä on.

Helka