Positiivista menoa

Viime harjoituksissa yllätin mamin ja kouluttajamme Satun oikein positiivisesti. Se ei liity keinuun (valitettavasti) mutta kerron siitä ihan kohta.

Aloitimme muutamalla hypyllä. Harjoittelimme vähän takaaleikkausta ja sylikäännöstä, ja koska olen niin nopea, myös eteenpäin lähetystä. Tämä alkupätkä meni todella hyvin.

Sitten otettiin vähän keinua. Menin taas todella varovasti ja jos Satu tuli liian pian taakseni ottamaan keinun pään vastaan, minä en meinannut mennä ollenkaan. Keinu on kuitenkin todella jännä este, jolla pitää olla keskittynyt ja varovainen.

Koko rata meni hyvin. Minä osaan mennä putkeen kauempaakin, joten mamin ei tarvinnut niin hirveän paljon juosta siinä kohtaa. Ja kun putken jälkeen oli toinen putki, niin minulla oli todella hauskaa. Toiselta putkelta menimme keinulle, ja mami hidasti vauhtia etten minä vain ryntäisi sille (ei huolta!). Keinulta puomille, menin siihen vähän varovaisemmin, ettei se vain olisi keinu taas, mutta puomin loppua kohden paransin taas vauhtia.

Tulimme seuraavaksi hypyille. Ne oli laitettu siten että ensimmäisen hypyn jälkeen tuli tiukka kaarros vasempaan. Tässä oli riskinä että juoksisin hypyn ohitse, mutta minä hyppäsin sen ennen kuin mami ehti edes käskyttää minua. Joskus minä toimin ajatuksen voimalla ;)

Radan viimeisinä esteinä oli kepit ja pöytä. Kepit menivät ihan mukavasti ja pöydällekin osuin hyvin enkä taas juossut sen yli.

Saimme mennä radan toisenkin kerran ja sitten vielä ihan lopuksi teimme kepit toiselta puolelta kuin radalla.