Viime treeneissä oli hyppyrata-harjoittelua. Eli melkein kaikki lempiesteeni oli siirretty sivuun. Putkia oli onneksi radalla, niihin vain ei saanut taaskaan mennä silloin kun minä olisin halunnut...
Aloitimme todella solmuisella hyppypätkällä, jossa opeteltiin haltuunottoa ja valssausta ja kovaa juoksemista samalla kun pyöritään ympäri. Kepeille tultiin hyppyjen jälkeen todella pahassa kulmassa ja siinä meni vähän aikaa ennen kuin mami sai minut tarpeeksi hyvin hallintaan että pääsimme pujottelemaan. Keppien jälkeen oli putki suoraan edessä ja meinasin kiihdyttää sinne, mutta mami hidasti vauhtia ja piti minut kepeillä.
Toisella pätkällä olikin sitten ongelma. Hypyn jälkeen tuli välistäveto ja hyppy, josta ei saanut mennä putkeen. Putki oli kuitenkin todella lähellä hyppyä ja olipa mami miten päin tahansa ja sanoipa hän mitä tahansa, minä olin aina putkessa.
Muutoin menikin sitten ihan hyvin. Hieman piti mamia opastaa siinä että kummalla kädellä on parempi näyttää joillakin hypyillä. Minä olin taas täydellinen :)
Nyt sitten selvisi se syy miksi menen kepeillä välillä miten sattuu. Minulla on pitkä askel, jolloin harpon helposti keppien väärästä välistä. Kun mami jää hieman minusta jälkeen, askeleeni lyhenee ja pujottelu sujuu helpommin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti