Tiistaina, eli meidän harjoittelupäivänä, oli seuramme järjestämät möllikisat. Mami oli kahden vaiheilla osallistumisestamme. Mutta koska saimme pihalle pari hyppyä ja harjoittelimme niillä, eikä ollut ongelmia sen kummemmin ollut, niin mami ilmoitti meidät kisaan.
Rata oli mamin mielestä aika kummallinen mölliradaksi. Lämmittelyn jälkeen menimme lähtöpaikalle ja saatuamme lähtöluvan, mami käski minua hyppäämään. Minä seisoin paikallani. Mami käski uudestaan ja uudestaan. Minä vain seisoin paikallani. Sitten kiersin hypyn, enkä mamin käskyistä huolimatta mennyt takaisin hypyn taakse. Mami nosti minut takaisin ja käski hyppäämään. Kiersin hypyn uudestaan.
Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt jo jonkun verran ja mami päätti että poistumme radalta. Niinpä keskeytimme.
Nyt onkin sitten vain arvailuja mistä käytökseni johtuu. Ehkä minulla on lihakset jumissa monen viikon nilkutuksen jäljiltä (niinpä mami hieroi minut läpikotaisin eilen illalla ja ai että tuntui hyvältä!). Ehkä minulla on trauma korkeampien hyppyjen hyppäämisestä.
Hyppäsin sivussa olleita lämmittelyhyppyjä silloin kun rimat olivat minikorkeudella. Kepit pujottelin mallikkaasti useaan otteeseen. Nyt on jokin vialla ja siitä otetaan selvää!
Onnittelut Nannalle maksimöllien toisesta sijasta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti