Tänään menimme sitten mamin kanssa lääkäriin. Mami huolestui kun aloin ontua uudelleen. Lopetin nimittäin ontumisen heti sunnuntaina, eikä maanantai-aamuna ollut kuin vähän pientä jäykkyyttä. Niinpä sitten eilen kun hyppäsin sohvalta ja aloin nilkuttamaan, mami tarttui puhelimeen.
Lääkärin vastaanotolla oli paljon jänniä hajuja. Minä tutkin tarkkaan kaikki paikat ja kävin sitten vaa'alla. Painoin 11,4 kiloa. Tutkimushuoneessa lääkäri sanoi että pitäisi vähän laihduttaa. Mutta pitäähän talvella olla rasvavarastot! ;)
Minua hieman ujostutti tutkittavana olo. Kuunneltiin sydäntä ja katsottiin suuhun, ja sitten kosketeltiin edestä ja takaa, takajalkaa käännettiin ja paineltiin. Oikean takajalkani kintereessä oli turvotusta. Lääkäri sanoi että koska olin niin rauhallinen, koipeni kuvattaisiin nyt ja ilman rauhoitusta. Mami joutui odotushuoneeseen ja minä röntgeniin. Onneksi olen kuvauksellinen niin kaikki meni hyvin.
Kuvista näkyi että akillesjänne oli turvoksissa. Mitään murtumia ei ollut (onneksi). Mami sanoi että minulla on söpö polvilumpio.
Nyt sitten syön kipulääkkeitä ja lepäilen. Kaksi viikkoa pitää ainakin levätä. Sitten uudestaan lääkärille.
Terveisin
Helka-potilas
perjantai 13. maaliskuuta 2009
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Au! Tuli pipi!
Olin sitten viime lauantaina ylimääräisissä harjoituksissa, jotka järjestettiin keskiviikko ryhmille poikkeuksellisesti maneesissa. Tarkoituksena oli että pääsisimme pois tutusta hallistamme ja vähän haistelemaan toisenlaista treenipaikkaa.
Meitä ei ollut sitten paikalla muita kuin minä ja kääpiösnautseri Luca, jonka kyydillä pääsimme paikalle. Ja tietysti meidän kouluttajamme Jukka oli siellä myös.
Sain juoksennella maneesissa vapaana kun esteitä laitettiin paikoilleen. Se oli todella hauskaa, Luca parka joutui odottamaan autossa...
Ensin kokeilimme parin hypyn ja putken kanssa välistävetoa ja nopeita kääntymisiä. Minä käännyin kai vähän liiankin hyvin, sillä tultuani putkesta mami ja Jukka huomasivat että minä onnun takajalkaani. No se pätkä loppui sitten meidän osaltamme siihen. Ontumisenikin loppui nopeasti sillä välin kun Luca harjoitteli.
Jukka sanoi että lasketaan rimoja vielä alemmas että voin taas kokeilla, mutta eipä siitä paljon apua ollut. Ensimmäisen hypyn jälkeen kuului naps. Sitten en astunutkaan oikean takajalan päälle ollenkaan. Mami ja Jukka näpläsivät jalkani ja selkäni ja koko takapääni läpi, mutta en vinkunut ollenkaan. Koko juttu oli oikea mysteeri.
Lopputreenien ajan mami sitten kävelytti minua. Ontuminen hiipui, mutta istumaan käyminen oli vähän vaivalloista. Kun Luca oli treenannut läkähdyksiin asti ja mennyt autoon lepäämään, sain olla taas vapaana. Esteitä kannettaessa juoksentelin taas ihan normaalisti. Kiipesin jopa puomille ja mamia nauratti kun näytin hassulta hämmästellessäni kun hän ei ollutkaan vierelläni juoksemassa. Tein silti hienon alastulon ja sitten kiusasin mamia ja Jukkaa menemällä putkeen juuri kun he aikoivat kerätä sen pois.
Illalla jalka hieman vaivasi jos jäin pidemmäksi aikaa makoilemaan. Ylösnoustessa se tuntui hieman jäykältä. Seuraavana päivänä oli vielä hieman aamukankeutta, mutta nyt tätä kirjoittaessa on kuin mitään ei olisi käynytkään. Mami sanoi että seuraavat harkat jätetään kyllä väliin ihan varmuuden vuoksi.
Joten ensi viikkoon!
Meitä ei ollut sitten paikalla muita kuin minä ja kääpiösnautseri Luca, jonka kyydillä pääsimme paikalle. Ja tietysti meidän kouluttajamme Jukka oli siellä myös.
Sain juoksennella maneesissa vapaana kun esteitä laitettiin paikoilleen. Se oli todella hauskaa, Luca parka joutui odottamaan autossa...
Ensin kokeilimme parin hypyn ja putken kanssa välistävetoa ja nopeita kääntymisiä. Minä käännyin kai vähän liiankin hyvin, sillä tultuani putkesta mami ja Jukka huomasivat että minä onnun takajalkaani. No se pätkä loppui sitten meidän osaltamme siihen. Ontumisenikin loppui nopeasti sillä välin kun Luca harjoitteli.
Jukka sanoi että lasketaan rimoja vielä alemmas että voin taas kokeilla, mutta eipä siitä paljon apua ollut. Ensimmäisen hypyn jälkeen kuului naps. Sitten en astunutkaan oikean takajalan päälle ollenkaan. Mami ja Jukka näpläsivät jalkani ja selkäni ja koko takapääni läpi, mutta en vinkunut ollenkaan. Koko juttu oli oikea mysteeri.
Lopputreenien ajan mami sitten kävelytti minua. Ontuminen hiipui, mutta istumaan käyminen oli vähän vaivalloista. Kun Luca oli treenannut läkähdyksiin asti ja mennyt autoon lepäämään, sain olla taas vapaana. Esteitä kannettaessa juoksentelin taas ihan normaalisti. Kiipesin jopa puomille ja mamia nauratti kun näytin hassulta hämmästellessäni kun hän ei ollutkaan vierelläni juoksemassa. Tein silti hienon alastulon ja sitten kiusasin mamia ja Jukkaa menemällä putkeen juuri kun he aikoivat kerätä sen pois.
Illalla jalka hieman vaivasi jos jäin pidemmäksi aikaa makoilemaan. Ylösnoustessa se tuntui hieman jäykältä. Seuraavana päivänä oli vielä hieman aamukankeutta, mutta nyt tätä kirjoittaessa on kuin mitään ei olisi käynytkään. Mami sanoi että seuraavat harkat jätetään kyllä väliin ihan varmuuden vuoksi.
Joten ensi viikkoon!
torstai 5. maaliskuuta 2009
Mars eteen ja keinulle!
Ai että oli todella hauskaa viime harkoissa! :) Jo pelkästään se että pääsi treeneihin oli mukavaa, ja se että Vieno oli meidän ryhmässä pitkästä aikaa oli todella hieno juttu. Mutta kaiken kruunasi se että meillä oli aiheena eteenpäin lähetys, eli pääsin juoksemaan todella kovaa.
Ensin otettiin kolme hyppyä suoraan eteenpäin. Menin hienosti ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla tein vielä putken siihen lisäksi ja sitten vasta hain nakkinamin.
Sitten päästiin tekemään pidempää pätkää. Hyppyjen jälkeen sai mennä luvan kanssa putkeen ja siitä mentiin puomille. Mami jäi vähän jälkeen, mutta sain kuitenkin namin ajallaan.
Seuraavalla pätkällä tehtiin hypyn jälkeen keinu. Menin keinulle todella reippaasti ja mami oli siitä niin hämillään että unohti laittaa minut keinun jälkeen putkeen. Toisella yrittämällä menin sitten varovaisemmin ja mami muisti että putki on ennen keppejä. Keppien jälkeen kun mami kuunteli kouluttajan neuvoja, menin ihan itse keinulle. Mamilla meinasi tulla kiire ottamaan keinu vastaan ja antamaan nami.
Koko rata meni todella hyvin. Hieman meillä on ongelmia kun tullaan joltain esteeltä täysillä kepeille, mutta kyllä sekin harjoittelemalla saadaan kuntoon.
Omaa vuoroa odoteltaessa seurustelin muiden treenikavereiden kanssa ja mami opetti minulle uuden tempun. Tassuahan osaa antaa kuka tahansa, mutta kuinka moni osaa läpätä yläviitoset kun omistaja sanoo "gimme five"?
Ensin otettiin kolme hyppyä suoraan eteenpäin. Menin hienosti ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla tein vielä putken siihen lisäksi ja sitten vasta hain nakkinamin.
Sitten päästiin tekemään pidempää pätkää. Hyppyjen jälkeen sai mennä luvan kanssa putkeen ja siitä mentiin puomille. Mami jäi vähän jälkeen, mutta sain kuitenkin namin ajallaan.
Seuraavalla pätkällä tehtiin hypyn jälkeen keinu. Menin keinulle todella reippaasti ja mami oli siitä niin hämillään että unohti laittaa minut keinun jälkeen putkeen. Toisella yrittämällä menin sitten varovaisemmin ja mami muisti että putki on ennen keppejä. Keppien jälkeen kun mami kuunteli kouluttajan neuvoja, menin ihan itse keinulle. Mamilla meinasi tulla kiire ottamaan keinu vastaan ja antamaan nami.
Koko rata meni todella hyvin. Hieman meillä on ongelmia kun tullaan joltain esteeltä täysillä kepeille, mutta kyllä sekin harjoittelemalla saadaan kuntoon.
Omaa vuoroa odoteltaessa seurustelin muiden treenikavereiden kanssa ja mami opetti minulle uuden tempun. Tassuahan osaa antaa kuka tahansa, mutta kuinka moni osaa läpätä yläviitoset kun omistaja sanoo "gimme five"?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
