Helkan agi-blogi

Kaupunkiottelu 26.9.2009

2009-10-25T19:05:00.005+02:00

Vihdoinkin blogin päivitys! Tällä kertaa minun ei tarvitse kirjoittaa paljoa, koska meillä on video suorituksestani :) Kiitos Maijulle kuvaamisesta!

Kyseessä oli Itä-Suomen kaupunkiottelu, jossa edustimme Kotkaa, vaikkei mami enää Kotkassa asukkaan. Tuloksista sen verran, että Vieno voitti oman luokkansa medit, Venni oman luokkansa minit ja Wiira oli myös luokkansa voittaja :)

Minä otin tyylikkäästi hylyn, kun menin putkeen. Mami vaan oli taas jäänyt monta metriä jälkeen.

Treenit 22.9.2009

2009-10-01T14:27:00.003+03:00

Tällä kertaa olin vähän vallaton. Mami sanoo että koulutukseni pitää aina aloittaa ihan alusta silloin kun emme näe toisiamme moneen päivään. Muttakun minä saan tehtyä aika paljon oman mieleni mukaan, kun mami ei ole paikalla. Tilaisuus pitää käyttää hyväkseen vai mitä? ;)

Aloitimme hypyillä ja putkella. Minä nappasin taas putken väärän pään tähtäimeeni ja mamilla menikin sitten aika kauan ennen kuin sai minut putken oikeaan päähän. Harjoittelimme myös jaakotusta, joka sujui ihan hyvin. Pari kertaa meinasin karata mamilta, mutta palasin sitten takaisin, koska tiesin että saan nakkia tai pääsen putkeen.

Teimme myös ihan kunnon täyspitkän radan. Radalla oli vanha kunnon "putki A:n alla"-temppu, jonka kanssa ei tällä kertaa tarvinnut tapella niin kauaa. Edistystä siis tapahtuu. Jouduimme myös tekemään takaaleikkauksia ja keppejä. Minä olen vielä vähän eksyksissä takaaleikkauksessa, pari kertaa eksyin putkeen...

Kuten melkeinpä aina, radan loppu meni loistavasti. Minä olen todella hyvä irtoamaan pitkillä hyppysuorilla. Eikä renkaan kanssa ole enää mitään ongelmia.

Treenasimme myös keinua. Suoritin sen oikein reippaasti ja mami antoi sen kolahtaa kunnolla muutaman kerran, eikä se haitannut minua. Mutta sitten aloin kyllästyä siihen kolahteluun (ja minulla on herkät varpaat) ja livistin pois keinulta pariin otteeseen. Niinpä mami otti taas keinun vastaan ja minulle jäi hyvä mieli :)

Tuijan koulutus ja muuta mukavaa

2009-09-21T10:12:00.004+03:00

Aikaa on vierähtänyt todella paljon viimeisestä päivityksestä. Se johtuu siitä, että mami on päässyt opiskelemaan, eikä ottanut minua mukaan. Niinpä me emme käy joka viikko harjoituksissa, vaikka haluaisimmekin.

Syyskuun ensimmäinen päivä olimme harjoituksissa. Ne menivät todella hyvin, vaikka en ollut nähnyt mamia viikkoon. Tai ehkä se johtuikin juuri siitä...

12.9. olimme Tuijan koulutuksessa. Taas oli ehtinyt kulua yli viikko siitä kun viimeksi näin mamin, joten olin ihan innoissani. Meillä meni ihan mukavasti, vaikkakin minulla oli hirveä kiire kepeillä. Etenkin kun keppien päässä odottivat sekä A, että putki. Mamin käskyt olivat aluksi taas todella myöhässä, mutta loppua kohti paransimme. Paitsi että minä väsyin. Mami epäilee että minua ei ole lenkkeilytetty tarpeeksi hänen poissa ollessaan. Mutta minä olen kompensoinut sitä jättämällä välillä ruuan syömättä ;)

Mami ilmoitti meidät Itä-Suomen kaupunkiotteluun ensi viikonloppuna. Sitä ennen ehdimme käydä yksissä treeneissä. Sitten me lopetammekin kesäharjoittelun.

Talviharjoittelun kanssa on vielä vähän niin ja näin. Mami haluaisi että kävisimme ehkä kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa harjoittelemassa, mutta minä haluaisin että kävisimme joka viikko. No, aina ei saa mitä haluaa...

Minä haluan taas mamin luo, ja mami haluaa minut luokseen ja minulle pikkusiskon. Kaksi ensimmäistä toivetta kyllä toteutuu, kolmatta jännitetään ;)

Märkä, märempi, meidän kenttä

2009-08-19T11:40:00.003+03:00

Eilen satoi paljon. Niinpä meidän kenttämme oli kostea, ja keskellä rataa oli syvä, iso lätäkkö.

Koska oli kamala sää, se näkyi osanottajamäärässä. Minun lisäkseni paikalla oli vain Late-serkku ja pentukurssilta tuttu snautseri Demi.

Rata alkoi suoralla: kaksi hyppyä ja kepit, sitten rengas ja putkeen. Nyt vasta tuli käännös, jolloin mami ehti edelle ja minä hypin perässä. Sitten tulikin se suuri järvi. Mami yritti ensin vältellä sitä, mutta minä en tykännyt siitä, ettei mami halunnut kastella jalkojaan, ja niinpä mami joutui juosta järven keskelle valssaamaan niin että rapa roiskui. Tätä kohtaa jouduimme hiomaan, koska mami oli joko myöhässä valssin kanssa, tai sitten ohjaus valssin jälkeisillä muurilla ja hypyllä oli päin honkia. Niinpä meillä oli lopulta molemmilla varpaat yhtä märät.

Sitten valssattiin taas, tällä kertaa kuivemmalla maaperällä. Siitä sitten kovaa hypylle, takaakierrätys toiselle hypylle, kovaa kolmannelle ja superkovaa suoraan putkeen, josta loppusuora; hyppy, pituus ja hyppy. Mami jäi tietenkin jälkeen suoralla, mutta ei se mitään, sain kyllä nakkini.

Late ei kauheasti tykännyt märästä säästä ja isossa lätäkössä juoksemisesta, mutta juoksi siitä huolimatta reippaasti radan läpi. Demiäkään ei sää näyttänyt paljon häiritsevän.

Koska meitä oli niin vähän, lopetimme treenit aikaisemmin. Saimme kuitenkin hyvää harjoitusta, eikä omaa vuoroaan tarvinnut odotella kauan. Ensi viikolla en sitten pääsekkään treeneihin tai möllikisoihin, koska mami mokoma aloittaa koulun toisella paikkakunnalla. Saa nähdä miten meidän harjoittelu tulevaisuudessa hoituu.

Olin hiukan ahne...

2009-08-12T11:37:00.004+03:00

Eilen harkoissa :) Mami oli taas apukouluttamassa ennen minun harkkojani, joten odottelin sen aikaa kentän reunalla. Tylsäähän minulla ei ollut, koska kommentoin äänekkäästi toisten menoa ja sitten huomasin että mamin kassissa oli jotain hyvää...
Mami oli jättänyt kassinsa vähän huolimattomasti laittaessaan minulle vettä, ja minä löysin nakkipussin! Siinä minä sitten penkkiurheilin: katsoin kun muut juoksivat ja söin kaikki nakit. Mami ei ollut yhtään onnellinen huomatessaan mitä olin tehnyt. Onneksi saimme kuitenkin namipaloja Piialta, ja onneksi minä nirsouden huippu vielä tykkäsin niistä :)

Koska vatsani oli täynnä nakkeja, hyppäsin matalampia rimoja. Me aloitimme tekemällä vähän keppejä, keinua ja pussia, ja siirryimme sitten kouluttajan luo.

Me harjoittelimme haltuunottoa, ja radan alku olikin jaakotusta ja takaaleikkausta. Osaan molemmat todella hyvin, etenkin jaakotuksen, koska olemme sitä mamin kanssa harjoitelleet omalla pihalla. Nyt minä juoksin hitaanlaisesti ja yritin oikoa (eli jätin hyppäämättä ja yritin pujahtaa mamin selän takaa.
Mami aikoi ottaa minut syliin viedäkseen minut takaisin ensimmäisen hypyn taakse, mutta minäpä heitin selälleni! Kouluttaja-Marjut nauroi että nyt olisi pitänyt olla kamera :D

Suunnilleen näin makasin kentällä.

Kyllä minä jaksoin juostakin. Alkukiemuroiden jälkeen pari hyppyä vielä ja sitten kepeille. Sitten kolme hyppyä linjassa, joilla ensin piti kiertää takaa ja sitten hypätä "normaalisti". Mami oli tässä kohtaa vähän pihalla ja teki välistävedon kolmannella hypyllä. Kyllä me sitten parin yrityksen jälkeen saimme mamin ojennukseen ja pääsimme hypyille joilla piti vetää välistä.

Sitten pidimme tuolta radalta vähän taukoa ja jutustelimme treenikavereiden kanssa. Devi yritti kovasti kosia minua. Minä vaan haukuin ja seurustelin muiden kanssa. Devi on kyllä mukava, mutta ei sheltti. Niinpä annoin rukkaset ja hän rauhoittui vähän ;)

Harkkojen lopuksi menimme koko radan. Alkukiemurat ja kepit, takaakierrätyksen jossa mami taas vähän sähelsi, välistävedon ja kovaa vauhtia viimeiseltä hypyltä puomille.

Keinu-uutisia: Mami antoi keinun pari kertaa kolahtaa ja se oli jännää, mutta menin silti hienosti. Kaksi kertaa hyppäsin alas keinulta, ensimmäisen kerran kun se alkoi heilua, kun pohja oli hieman epävakaa, ja toisen kerran kun luulin että se alkaa taas heilua. Kolmannella yrityksellä olin taas reipas.

Ensi viikolla lisää kuulumisia :)

Sylikäännöstelyä

2009-08-06T10:04:00.003+03:00

Ennen kuin kerron miten viime treenit menivät, hieman möllikisojen tuloksista:
Eli viime möllikisojen tulokset on vihdoin julkaistu meidän seuran sivuilla. Minä olin neljäs kaiken kaikkiaan kuudesta medimöllistä. Taas jäin palkinnoitta, mutta aina on se ensi kerta :)

Sitten viime tiistaille.
Harjoittelimme taas sylikäännöstä, ja se sujuukin jo ihan mukavasti. Mami teki hienot sylikäännökset, mutta meni sitten valssin jälkeen väärälle hypylle kun oli päästään pyörällä :D No, siinähän näki että pitää keskittyä. Minulle Mami kyllä jaksaa muistuttaa asiasta.

Pääsin myöskin taas kovaa vauhtia kepeille. Pujottelin aika keskittyneesti ja suoritin sitten kolme viimeistä hyppyä lennokkaasti. Ensi vuonna aloitamme kisaamisen :)

Omatoimisessa harjoittelupisteessä kentän toisella laidalla harjoittelin vähän jaakotusta ja paljon haltuunottoa. Mami käveli radan läpi ja minä otin jokaisen esteen jälkeen todella hienosti kontaktia. Niin me saimme sitten mentyä putkenkin mamin toivomasta päästä, etten taas vain rynnännyt ensimmäiseen nenän edessä olleeseen putkenpäähän.

Bonuksena mami kokeili agilityä Vennin kanssa. Venni on se kiinanharjakoira. Ja koska mamilla oli hyviä nakkeja, Venni totteli mamia oikein hyvin. Sitten Vennin mami, Kaisa, kokeili minun kanssani. Minä kuljin hienosti, koska mami oli antanut Kaisalle minun nakkejani! :)

Minä osaan mennä lujaa kepeille!

2009-07-30T21:44:00.002+03:00

Tiistain treeneissä jälleen :) Viime viikko olikin taukoa. Nyt päästiin sitten harjoittelemaan toden teolla sylikäännöstä. Ja mami joutui juosta todella lujaa.

Rata alkoi hypyllä ja renkaalla, josta puomille. Sitten kepeille. Pujottelin hienosti mamin oikealla puolella ja syöksyin sitten suoraan putkeen. Mami jäi jälkeen, mutta se ei haitannut, koska silloin hän pääsi seuraavan hypyn taakse ottamaan minut vastaan ja heittämään sylikäännöksellä seuraavalle. Sitten kovaa vauhtia A:lle, rauhallinen alastulo, hyppy, taas suoraan putkeen ja kepeille.

Minulla oli oikea turbovauhti kun tulin putkesta ja mami saavutti putken ulostulopään vasta siinä vaiheessa kun menin jo kepeille. Mami käskytti minua pujottelemaan ja teki kepeillä itse pysähdyksen, jolloin minunkin vauhtini hidastui ja pystyin paremmin keskittymään pujottelemaan. Sitten taas puomille ja rengas ja hyppy.

Teimme tuon radan pariin kertaan ja mami oli kerta kerran jälkeen enemmän ja enemmän läkähdyksissä. Niin olin kyllä minäkin, mutta minulle tuli helpotusta kun rimat jätettiin viimeisellä kerralla minikorkeudelle.

Kentän toisella puolella omatoimipisteessä oli hyppyjä ja putki suorassa linjassa, jolloin tuli harjoteltua takaa kierrätystä ja sylikäännöstä. Myös kepit olivat siellä ja kävimme tekemässä ne pari kertaa rauhassa ilman että mami näytti kädellään minulle. Pujottelen itsenäisesti aika hyvin jo, ja kun kepeille sisään menokin sujuu jo hyvin, olen kohta keppimestari.

Tuijan koulutus 16.7.2009

2009-07-25T11:52:00.003+03:00

Mami ilmoitti meidät Tuija Kokkosen koulutukseen. Päivästä tuli oikea hellepäivä, vaikka yleensä kun Tuija on kouluttamassa meidän seuralaisia, sataa aina. Mutta nyt näin :)

Rata jonka Tuija meille teki, koostui MM-kisojen radoista. Ja sen kyllä huomasi! Paljon kiemuroita ja koukeroita, ansoja ja vielä ansoja... Kyllä oli hauska lähteä kokeilemaan sellaista rataa möllinä :D

Jo radan alku oli sellainen, että siinä sai mami pyöriä aika paljon, että sai minut putkeen oikeasta päästä ja sitten keinulle. Keinun jälkeen oli sitten välistävetoa kierrätyksellä ja valssilla, tai jotain sellaista. Minä vain menin. Kepeillä minulla oli vähän kova meno, ja pujottelu meni niin ja näin.

Kaikkein vaikeinta oli A:lla. A:n alle oli nimittäin viritetty putki siten, että putki oli u:n muodossa A:n alla, joten molemmat putken suut olivat oikein houkuttelevasti esillä. Lopputulos: tottakai minä olin koko ajan putkessa.

Tuija yritti opastaa meitä suorittamaan A:n putken houkutuksista huolimatta, mutta olin silti koko ajan putkessa. Lopulta mami oli kanssani kyykyssä A:n juurella ja työnsi minua pepusta. Tilanne alkoi mennä niin noloksi, että lopulta annoin periksi ja kiipesin A:n.

Jotta mami saisi tuskailla vielä enemmän, karkasin muurilta putkeen. Mutta se oli oikeasti mamin syytä, koska hänen käskynsä oli myöhässä.

Kaiken kaikkiaan meillä meni ihan hyvin. Teki hyvää saada oikein henkilökohtaista koulutusta ja vielä vaikealla radalla. Meidän vuoromme jälkeen sain onneksi märän pyyhkeen niskaani, joten kuumasta päivästä huolimatta olo pysyi viileänä.

Ja nyt tiedetään, että me tarvitsemme lisää harjoitusta tilanteissa joissa täytyy valita kontaktiesteen ja putken välillä ;)

Möllikisat 9.7.2009

2009-07-20T15:36:00.003+03:00

Möllikisapäivänä sateli muutama pisara vettä. Meidän suorituksemme aikana kuitenkin paistoi aurinko. Mamia ei olisi yhtään haitannut se tihkusade, sillä kuuntelen paremmin tukka märkänä :)

Rata oli nopea. Ensin hyppoy, muuri ja sitten 90 asteen käännös hypylle. Minä kuitenkin menin putkeen joka näkyi niin kivasti siinä muurin jälkeen. Mami kiljui ja minä tulin pois putkesta hymy naamalla. Minulla oli niin hauskaa että menin vahingossa vuorossa olleen hypyn ohitse, joten hylystä tulleen kympin lisäksi virheisiin tuli vitonen.

Sitten rata alkoi sujua. Kovalla vauhdilla suoraan putkeen, sitten vältettiin A-ansa ja tehtiin kurvaus hypylle, jonka jälkeen pituus ja siitä täysillä u:n muotoiseen putkeen. Mami sai leikattua takaa heti pituuden jälkeen, sillä minuahan ei tarvitse kahdesti putkeen käskeä! Puomille mentiin edelleen kovalla vauhdilla, mutta otin silti nätisti kontaktin. Tyylikkäästi hypyn yli ja taas putkeen, jonka jälkeen takaisin putkea edeltäneelle hypylle, jonka luokse mami oli jäänyt odottelemaan. Sitten olikin jäljellä vielä A ja kaksi hyppyä, joista viimeisen menin tohinoissani ohitse, joten siitä tuli vielä viitonen.

Lopulliset virhepisteet siis 20 ja aika meni ihanneajan alle pienestä sähellyksestä huolimatta: -1.60!

Meitä medimöllejä oli aika vähän, ja koska emme päässeet palkinnoille, taisimme olla neljänsiä tai viidensiä. Kerron sitten kun tulokset julkaistaan :)

Vähänkö oli hauskat harkat! :D

2009-07-08T12:01:00.004+03:00

Eilen pääsin "juoksutauon" jälkeen vihdoin taas kentälle. Mamin kanssa harjoittelimme kyllä omalla pihalla vähän hyppimistä, mutta on se ihan eri juttu mennä kentälle.

Sää oli aika kamala. Vesisade alkoi jo ennen meidän harkkojamme ja yltyi sitten meidän vuorollamme kaatosateeksi. Ei se minua ja mamia oikeastaan haitannut, paitsi sitten kun mamin tihkusateen kestävä takki alkoi päästää vettä läpi, ja kun minulla treenien lopuilla meni vettä silmiin.

Mutta itse agilityyn. Meillä oli tavallaan kisat. Tehtiin rata, numeroitiin esteet, tutustuttiin rataan ja sitten mentiin. Meille annettiin virheitä samalla tavalla kuin möllikisoissakin, mutta ajanottoa meillä ei ollut. Ensin oli hyppy ja pituus, sitten u-käännös keinulle. Mami sai ottaa kolmantena esteenä olleen keinun vastaan, kun en minä sitä vieläkään osaa kunnolla. Keinulta tyylikkäästi hypyn yli putkeen ja siitä hidastus kepeille. Sitten hyppyjä joilla piti kierrättää vähäsen ja sitten taas putkeen jolta täysiä puomille ja renkaan läpi viimeiselle hypylle.

Yllättävää kyllä, en tehnyt yhtään virhettä, joten sain lappuuni nollan jonka sisään oli piirretty hymynaama. Late-serkkukin teki puhtaan radan, vaikka sateessa hänen vauhtinsa hieman kärsikin.

Teimme sitten radan uudestaan, mutta tällä kertaa kouluttaja opasti meitä vielä paremman suorituksen saamiseksi. Saimme mamin kanssa neuvoja miten saada kierrätys vielä nopeammaksi tiukemmalla kaarteella.

Kentän toisella puolella oli sitten pieni pätkä. Kolme hyppyä suorassa linjassa, joiden taakse piti jäädä nököttämään ja tulla sitten kutsuttaessa. Sitten piti olla huomioimatta putkensuuta ja juosta hypylle, jonka jälkeen vasta sai mennä putkeen. Sitten vielä yksi hyppy ja kepit. Mami luuli että minä en tule hyppyjen takaa kutsuttaessa, kun minulla on viime aikoina ollut vähän ongelmia sen asian kanssa, mutta minä yllätin ja tulin oikein turbovauhdilla hyppyjen yli. Mamilla tuli vähän kiire ohjata minut seuraavalle hypylle.
Toisen kerran kun menimme pätkän, alkoi sataa todella kovaa. Minua ei siinä vaiheessa enää paljoa huvittanut juosta, mutta mami veti vähän löysemmin minut sitten mukanaan radalle.

Harkkojen jälkeen pääsin sitten autoon kuivattelemaan pienen pyyhekuivauksen jälkeen. Mami joutui vielä kantamaan esteitä ja tänään hän ilmoitti minut huomisiin möllikisoihin, siitä huolimatta, että huomiseksi on luvattu sadetta. Mutta meitähän ei ole sokerista tehty!

Möllikisat 10.6.2009

2009-06-11T13:34:00.002+03:00

Eilen siis olin möllikisoissa. Minun ajatukseni olivat jossain ihan muualla kuin agilityssä, joten alku meni hieman jähmeästi... Mami jo luuli etten meinaa hypätä ollenkaan... Putket menivät hienosti, samoin kuin kontaktit. Jäin kerran tuijottelemaan tuomarisetää, kun olisi pitänyt juosta kovaa loppusuoralla...

Meitä medejä oli neljä ja minä olin se neljäs... Ratavirheitä tuli 60 ja yliaikaakin tuli aika paljon, koska lopputulos oli 125. Minulle laitettiin vielä viisi sekuntia lisää aikaa kun jätin kolme viimeistä hyppyä hyppäämättä. Nyt meni näin.

Syy tyhmään (mamin mielestä) käytökseeni selvisi tänään. Minulla alkoi juoksut. Kentällä minusta ei ollut kukaan pojista kiinnostunut, paitsi Lexa. Leon nenään voi siis luottaa :)

Demo tuli medimöllien toiseksi ja Lexa minimöllien kuudenneksi ekoissa möllikisoissaan! Hieno homma pojat!

Välistävetoja ja keinumista

2009-06-10T13:56:00.004+03:00

Pääsin vielä treeneihin eilen :) Aiheena oli välistäveto, jota me mamin kanssa harjoiteltiin omalla pihalla sunnuntaina, sadekuurojen välissä.

Ensimmäinen radanpätkä oli rengas, hyppy, välistäveto ja hyppy, ja sitten kovaa vauhtia kepeille. Minä menin vähän liian pitkälle ensimmäisellä yrityksellä, mutta toisella kerralla mami sai käskynsä kohdalleen ja välistäveto onnistui oikein hienosti. Mamilla tuli hieman kiire juosta minun perässäni kepeille, koska en osaa vielä mennä oikein jos saan keppikäskyn kaukaa. Kouluttaja Heidi sanoi ettei ole vielä tällaista Helkaa nähnytkään, tarkoittaen sitä kun menin nyt kovaa ja innokkaasti ja hypin nyt medi-kokoisia hyppyjä minien sijasta. Olen siis täysin toipunut vammastani :)

Ennen kuin menimme tekemään toista pätkää, kävimme omatoimipisteellä. Se oli hauska piste. Kaksi putkea ja kaksi hyppyä, asetettu niin että siinä pystyi juoksemaan ympyrää oikein kovaa. Ja minähän juoksin. Mamin ei tarvinnut liikkua juuri lainkaan, kunhan vain huitoi käsillään ja käskytti.

Omatoimipisteellä oli myös kepit ja keinu. Teimme keppejä molemmilta puolilta ja sitten harjoittelimme keinua. Menimme heti ilman hihnaa. Mami otti keinun vastaan ja sain paljon namia. Myöhemmin mami antoi keinun kolahtaa hieman, ja kun poistuin keinulta, sain namia kun keinu kolahti takaisin maahan.

Toisella radanpätkällä oli alussa kolme hyppyä joiden välistä piti vetää. Sitten pääsin putkeen ja sieltä suoraan puomille. Puomin jälkeen muuri ja keinu ja viimeinen hyppy. Tämä pätkä meni meillä todella hienosti. Kahteen kertaan.

Juoksimme sitten vielä molemmat pätkät yhteen pötköön. Se meni ensimmäisellä kerralla vähän niin ja näin, mutta toisella kerralla oikein hienosti.

Treenien loppuun teimme vielä pikajuoksuradan, eli juoksimme suoraan hyppyjä ja putken kautta käännyttiin puomille ja sitten vielä viimeinen hyppy. Minä juoksin yhden hypyn ohitse ihan vain kiusatakseni mamia... :D

Tänään illalla möllikisat. Näyttää siltä että tulee sade, mutta eipä se minua ole ennenkään haitannut!

Minun oma hyppyesteeni :)

Vähänkö oli hauskaa!

2009-05-27T11:12:00.002+03:00

Eilen menin harkkoihin mamin jälkeen. Mami oli apukouluttamassa, joten minä menin nakkien kanssa perässä kentälle. Lämpötila oli niin korkea ettei mami halunnut minua kentän reunalle vaahtoamaan puoleksitoista tunniksi.

Harjoittelimme tällä kertaa takaaleikkausta. Mami tykkää siitä enemmän kuin valssista, koska hänelle tulee valssin kanssa yleensä liian kiire. Niinpä leikkasimme takaa hyppyjen sarjan. Minua hieman häiritsee kun mami juoksentelee pitemmän aikaa ristiin rastiin minun takanani, joten välillä piti vähän paimentaa ja komentaa häntä. Saimme kuitenkin ihan hyvän vauhdin päälle, joten kun taas oli vastassa putken pää jonne ei saanut mennä, arvatkaa mitä kävi :)

Tuo tapahtui omatoimiharjoittelussa. Ohjatussa harjoituksessa Meillä oli ensin kolme hyppyä ja sitten puomi. Kolmannella hypyllä mamin piti leikata takaa ja minä sitten tietenkin pyörin vähän, kun hukkasin hänet. Mamin löydyttyä kipitin reippaasti puomille.

Toinen ohjattu harjoitus oli sitten puomi, rengas, hypppy, putki (tällä kertaa sai mennä siitä päästä joka oli nenän edessä), sitten hyppy takaa kierrettynä (tässä kohtaa varotaan putken päätä) ja hyppy.
Mami päätti antaa minulle renkaalla "hop"-käskyn. Me olemme harjoitelleet aika vähän rengasta ja vähän mietitytti että jos minulle sanoo rengas, minä vain kiertäisin sen. "Hop"-sanalla minä sitten hyppäsin oikein tyylikkäästi renkaan läpi. Kunhan mami vaan ei kääntänyt itseään ennen kuin olin hypännyt, silloin juoksin renkaan ohitse.
Putken jälkeisellä hypyllä mami otti minut haltuun sylikäännöksellä. Hän taisi huolehtia putkesta vähän liikaakin, mutta parin kerran jälkeen me menimme jo aika sujuvasti viimeiset kaksi hyppyä.

Pääsin kentällä tapaamaan Late-serkkuni ja Jaxu-enoni. Lisäksi mukana oli Lexa, joka on myös sheltti. Lexa ei ole vielä paljoa harjoitellut agilityä, mutta näytti menevän oikein hienosti. Lexalta ei tule kyllä vauhtia puuttumaan! Latella ei ollut ihan paras päivä, hän taisi vain haluta minun mamiltani rapsutuksia :D Jaxu oli mukana vain katselemassa ja mami antoi hänelle nakkia salaa (tätä ei saa kertoa Jaxun äipälle ;).

Minun juoksuni taitavat olla todella lähellä, koska Lexa oli erittäin kiinnostunut minusta. Minä olisin vain halunnut leikkiä Lexan kanssa, niin kuin silloin kun Lexa oli pieni ja näytti aivan Paddington-nallelta!

Treenit tiistaina 19.5.

2009-05-23T12:37:00.002+03:00

Mami suoritti minulle taas hieronnan, ja kokeilimme hyppäämistä omalla pihalla, joten menimme tiistaina treeneihin. Minun vuorollani rimat olivat matalammalla kuin medeillä yleensä, ihan varmuuden vuoksi.

Harjoittelun aiheena oli puolivalssi ja valssi. En suostunut tekemään kutsuhyppyä, joten mami joutui lähtemään samaan aikaan liikkeille kanssani. Tietenkin siinä vaiheessa mami oli pulassa, koska olen nopea. Valssi oli melkein mahdoton tehdä ja mami olisi paljon mielummin tehnyt takaaleikkauksen, etenkin kun hypyt olivat melko lähellä toisiaan. Radanpätkä meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka meinasinkin juosta A:n ohitse ja jouduin kiipeämään tiukan mutkan jälkeen, joten oli vähän rankka nousu :D

Toisessa pätkässä kipitin sitten taas jatkuvasti putken väärästä päästä. Vaatii paljon harjoitusta tulla kovaa hypylle ja saada minut putken siihen päähän joka ei ole suoraan edessä... Putken jälkeiset kepit menivät oikein hyvin ja keinulle menin rohkeasti. Mami otti keinun itse vastaan ihan varmuuden vuoksi, minulla kun on taipumus säikkyä jos joku tulee häiritsemään meidän intensiivistä harjoitteluamme.

Teimme myös omatoimista harjoittelua, johon kuului eteenpäinlähetystä ja keppejä. Olen kepeillä jo kohta ammattilainen ja "huono puoli" sujuu jo melkein yhtä hyvin kuin parempi puoli.

Nyt jännitetään teenkö kohta juoksut vai pääsenkö vielä ensi tiistaina treeneihin.

Möllikisat 12.5.2009

2009-05-14T13:39:00.002+03:00

Tiistaina, eli meidän harjoittelupäivänä, oli seuramme järjestämät möllikisat. Mami oli kahden vaiheilla osallistumisestamme. Mutta koska saimme pihalle pari hyppyä ja harjoittelimme niillä, eikä ollut ongelmia sen kummemmin ollut, niin mami ilmoitti meidät kisaan.

Rata oli mamin mielestä aika kummallinen mölliradaksi. Lämmittelyn jälkeen menimme lähtöpaikalle ja saatuamme lähtöluvan, mami käski minua hyppäämään. Minä seisoin paikallani. Mami käski uudestaan ja uudestaan. Minä vain seisoin paikallani. Sitten kiersin hypyn, enkä mamin käskyistä huolimatta mennyt takaisin hypyn taakse. Mami nosti minut takaisin ja käski hyppäämään. Kiersin hypyn uudestaan.

Tässä vaiheessa aikaa oli mennyt jo jonkun verran ja mami päätti että poistumme radalta. Niinpä keskeytimme.

Nyt onkin sitten vain arvailuja mistä käytökseni johtuu. Ehkä minulla on lihakset jumissa monen viikon nilkutuksen jäljiltä (niinpä mami hieroi minut läpikotaisin eilen illalla ja ai että tuntui hyvältä!). Ehkä minulla on trauma korkeampien hyppyjen hyppäämisestä.

Hyppäsin sivussa olleita lämmittelyhyppyjä silloin kun rimat olivat minikorkeudella. Kepit pujottelin mallikkaasti useaan otteeseen. Nyt on jokin vialla ja siitä otetaan selvää!

Onnittelut Nannalle maksimöllien toisesta sijasta!

I'm back! ...ehkä.

2009-05-06T14:05:00.004+03:00

Nyt on tapahtunut paljon monena päivänä. Aloitetaan sunnuntaista.

Kävin sunnuntaina match show'ssa. Mami raahasi minut sinne katselemaan muita koiria ja opettelemaan taas käyttäytymistä julkisilla paikoilla. Kehässä olin sitten muuten ihan kiltisti, mutta pöydällä en meinannut tuomarin antaa koskea pyhään pyllyyni. Sain sitten sinisen nauhan enkä sijoittunut, mutta mami voitti paljon arpajaisista, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä kotiin.

Maanantaina oli sitten meidän seuran, eli Agi-Kotkien (paras) talvikauden päätöskisat. Eli ensimmäisen kerran taas ulkosalla :) Ja minä olin ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon agilityssä. Tavoitteemme oli: suoritetaan muutama este mallikkaasti, ei voi mennä huonommin kuin ensimmäisissä möllikisoissa.

Ensimmäinen virhe otettiin ensimmäisellä hypyllä, minä kiersin sen ja mami joutui palauttamaan minut. Sitten lähdimmekin yhtäaikaa liikkeelle ja hyppäsin molemmat hypyt. Kepeillä otin sitten virheen kun laitoin nenäni väärälle puolelle keppejä... Sattuuhan sitä.

Radan keskivaiheet menivät todella hyvin. Vaikka rata olikin kiemurainen, kuuntelin mamia, enkä tehnyt liian isoja kaarroksia. Virhe tuli sitten kun pääsimme kohtaan jossa näin putken suun houkuttelevasti. Mami kielsi minua menemästä ja minä pysähdyin. Houkutus oli kuitenkin liian suuri ja menin putkeen. Sitten menin vielä kiertämään hypyn väärältä puolelta... Mutta loppusuora meni vauhdilla!

Kaiken säheltämisen vuoksi yliaikaa tuli 17,47 sekuntia. Virhepisteitä siis 25, mutta tästä huolimatta olimme medien neljänsiä! Jee!

Harjoituksissa sitten seuraavana päivänä ei mennytkään niin hyvin. Minä hyppäsin suunnileen yhden hypyn. Putkea tein mielelläni ja kepitkin oli kivat. Pussi meni kuin mestarilta, mutta hypyt eivät sitten sujuneet ollenkaan.

Ensi viikolla meidän treenivuorolla onkin möllikisat. Mami nyt miettii vielä mennäänkö vai ei. Katsellaan!

T. Helka

Kuulumisia toipilasajan lopulta

2009-04-28T12:35:00.002+03:00

Kohta on kuukausi kulunut siitä kun kävin lääkärissä kontrollikäynnillä. En ole ontunut enää ollenkaan ja painoa on saatu jonkun verran pois. Olemme mamin kanssa käyneet lenkeillä ja muutamana päivänä olemme tehneet kevyitä juoksulenkkejäkin.

Hirveästi jännittää mennä harjoituksiin pitkän tauon jälkeen. Me ollaan mamin kanssa vähän harjoiteltu pihalla tottelevaisuutta, ettei ihan kylmiltään mennä harjoituksiin. 4.5. on talvikauden päätöskisat. Jännittää.

Vienolle onnittelut ensimmäisestä nollasta!

Toivottaa
Pumpuli-Helka

Lääkärin kontrollikäynti

2009-04-01T14:11:00.002+03:00

Kävin lääkärissä toissapäivänä. Hän sanoi että jalassani on vielä turvotusta ja siksi pitää olla pois harkoista. Höh! Onneksi sain sentään luvan lenkkeillä. Kunhan ei heti maratoonia kävellä :)

Nyt sitten levätään vielä neljä piiitkää viikkoa. Toivottavasti jalka siinä ajassa paranee. Kipulääkkeitä ei tarvitse enää syödä, ja hyvä niin, ne kun aiheuttivat minulle pahoinvointia.

Lisää kuulumisia kun turkki on lähtenyt ja koipi parantunut!

Kävin lääkärillä

2009-03-13T17:11:00.003+02:00

Tänään menimme sitten mamin kanssa lääkäriin. Mami huolestui kun aloin ontua uudelleen. Lopetin nimittäin ontumisen heti sunnuntaina, eikä maanantai-aamuna ollut kuin vähän pientä jäykkyyttä. Niinpä sitten eilen kun hyppäsin sohvalta ja aloin nilkuttamaan, mami tarttui puhelimeen.

Lääkärin vastaanotolla oli paljon jänniä hajuja. Minä tutkin tarkkaan kaikki paikat ja kävin sitten vaa'alla. Painoin 11,4 kiloa. Tutkimushuoneessa lääkäri sanoi että pitäisi vähän laihduttaa. Mutta pitäähän talvella olla rasvavarastot! ;)

Minua hieman ujostutti tutkittavana olo. Kuunneltiin sydäntä ja katsottiin suuhun, ja sitten kosketeltiin edestä ja takaa, takajalkaa käännettiin ja paineltiin. Oikean takajalkani kintereessä oli turvotusta. Lääkäri sanoi että koska olin niin rauhallinen, koipeni kuvattaisiin nyt ja ilman rauhoitusta. Mami joutui odotushuoneeseen ja minä röntgeniin. Onneksi olen kuvauksellinen niin kaikki meni hyvin.

Kuvista näkyi että akillesjänne oli turvoksissa. Mitään murtumia ei ollut (onneksi). Mami sanoi että minulla on söpö polvilumpio.

Nyt sitten syön kipulääkkeitä ja lepäilen. Kaksi viikkoa pitää ainakin levätä. Sitten uudestaan lääkärille.

Terveisin
Helka-potilas

Au! Tuli pipi!

2009-03-10T14:00:00.004+02:00

Olin sitten viime lauantaina ylimääräisissä harjoituksissa, jotka järjestettiin keskiviikko ryhmille poikkeuksellisesti maneesissa. Tarkoituksena oli että pääsisimme pois tutusta hallistamme ja vähän haistelemaan toisenlaista treenipaikkaa.

Meitä ei ollut sitten paikalla muita kuin minä ja kääpiösnautseri Luca, jonka kyydillä pääsimme paikalle. Ja tietysti meidän kouluttajamme Jukka oli siellä myös.

Sain juoksennella maneesissa vapaana kun esteitä laitettiin paikoilleen. Se oli todella hauskaa, Luca parka joutui odottamaan autossa...

Ensin kokeilimme parin hypyn ja putken kanssa välistävetoa ja nopeita kääntymisiä. Minä käännyin kai vähän liiankin hyvin, sillä tultuani putkesta mami ja Jukka huomasivat että minä onnun takajalkaani. No se pätkä loppui sitten meidän osaltamme siihen. Ontumisenikin loppui nopeasti sillä välin kun Luca harjoitteli.

Jukka sanoi että lasketaan rimoja vielä alemmas että voin taas kokeilla, mutta eipä siitä paljon apua ollut. Ensimmäisen hypyn jälkeen kuului naps. Sitten en astunutkaan oikean takajalan päälle ollenkaan. Mami ja Jukka näpläsivät jalkani ja selkäni ja koko takapääni läpi, mutta en vinkunut ollenkaan. Koko juttu oli oikea mysteeri.

Lopputreenien ajan mami sitten kävelytti minua. Ontuminen hiipui, mutta istumaan käyminen oli vähän vaivalloista. Kun Luca oli treenannut läkähdyksiin asti ja mennyt autoon lepäämään, sain olla taas vapaana. Esteitä kannettaessa juoksentelin taas ihan normaalisti. Kiipesin jopa puomille ja mamia nauratti kun näytin hassulta hämmästellessäni kun hän ei ollutkaan vierelläni juoksemassa. Tein silti hienon alastulon ja sitten kiusasin mamia ja Jukkaa menemällä putkeen juuri kun he aikoivat kerätä sen pois.

Illalla jalka hieman vaivasi jos jäin pidemmäksi aikaa makoilemaan. Ylösnoustessa se tuntui hieman jäykältä. Seuraavana päivänä oli vielä hieman aamukankeutta, mutta nyt tätä kirjoittaessa on kuin mitään ei olisi käynytkään. Mami sanoi että seuraavat harkat jätetään kyllä väliin ihan varmuuden vuoksi.

Joten ensi viikkoon!

Mars eteen ja keinulle!

2009-03-05T13:09:00.003+02:00

Ai että oli todella hauskaa viime harkoissa! :) Jo pelkästään se että pääsi treeneihin oli mukavaa, ja se että Vieno oli meidän ryhmässä pitkästä aikaa oli todella hieno juttu. Mutta kaiken kruunasi se että meillä oli aiheena eteenpäin lähetys, eli pääsin juoksemaan todella kovaa.

Ensin otettiin kolme hyppyä suoraan eteenpäin. Menin hienosti ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla tein vielä putken siihen lisäksi ja sitten vasta hain nakkinamin.

Sitten päästiin tekemään pidempää pätkää. Hyppyjen jälkeen sai mennä luvan kanssa putkeen ja siitä mentiin puomille. Mami jäi vähän jälkeen, mutta sain kuitenkin namin ajallaan.

Seuraavalla pätkällä tehtiin hypyn jälkeen keinu. Menin keinulle todella reippaasti ja mami oli siitä niin hämillään että unohti laittaa minut keinun jälkeen putkeen. Toisella yrittämällä menin sitten varovaisemmin ja mami muisti että putki on ennen keppejä. Keppien jälkeen kun mami kuunteli kouluttajan neuvoja, menin ihan itse keinulle. Mamilla meinasi tulla kiire ottamaan keinu vastaan ja antamaan nami.

Koko rata meni todella hyvin. Hieman meillä on ongelmia kun tullaan joltain esteeltä täysillä kepeille, mutta kyllä sekin harjoittelemalla saadaan kuntoon.

Omaa vuoroa odoteltaessa seurustelin muiden treenikavereiden kanssa ja mami opetti minulle uuden tempun. Tassuahan osaa antaa kuka tahansa, mutta kuinka moni osaa läpätä yläviitoset kun omistaja sanoo "gimme five"?

Taas ansoja!

2009-02-28T15:23:00.003+02:00

Viime treeneissä oli hyppyrata-harjoittelua. Eli melkein kaikki lempiesteeni oli siirretty sivuun. Putkia oli onneksi radalla, niihin vain ei saanut taaskaan mennä silloin kun minä olisin halunnut...

Aloitimme todella solmuisella hyppypätkällä, jossa opeteltiin haltuunottoa ja valssausta ja kovaa juoksemista samalla kun pyöritään ympäri. Kepeille tultiin hyppyjen jälkeen todella pahassa kulmassa ja siinä meni vähän aikaa ennen kuin mami sai minut tarpeeksi hyvin hallintaan että pääsimme pujottelemaan. Keppien jälkeen oli putki suoraan edessä ja meinasin kiihdyttää sinne, mutta mami hidasti vauhtia ja piti minut kepeillä.

Toisella pätkällä olikin sitten ongelma. Hypyn jälkeen tuli välistäveto ja hyppy, josta ei saanut mennä putkeen. Putki oli kuitenkin todella lähellä hyppyä ja olipa mami miten päin tahansa ja sanoipa hän mitä tahansa, minä olin aina putkessa.

Muutoin menikin sitten ihan hyvin. Hieman piti mamia opastaa siinä että kummalla kädellä on parempi näyttää joillakin hypyillä. Minä olin taas täydellinen :)

Nyt sitten selvisi se syy miksi menen kepeillä välillä miten sattuu. Minulla on pitkä askel, jolloin harpon helposti keppien väärästä välistä. Kun mami jää hieman minusta jälkeen, askeleeni lyhenee ja pujottelu sujuu helpommin.

Vauhdilla ansaan

2009-02-19T12:51:00.002+02:00

Eilen pääsin juoksemaan todella lujaa. Mikäs sen hauskempaa, etenkin kun radalla oli monta putkea ja puomikin :)

Ensin otettiin hyppy, putki, kaksi hyppyä kovalla vauhdilla suoraan ja sitten välteltiin suoraan edessä aukeavaa putkea ja käännyttiin hypylle. Ensimmäisellä yrittämällä mami osasi ajoittaa käskyt ja menimme todella hienosti. Toinen yritys meni putkeen kun kokeilimme takaaleikkausta. Sitten kokeilimme taas valssilla niin kuin ensimmäisellä kerralla ja taas olin putkessa. Yritimme monta kertaa, kunnes kuuntelin mamia vihdoin ja menin nurin putken suulla kun jarrutin kovasti. Huomasimme että minua pitää tuollaisella ansalla käskyttää ja hidastaa jo pari hyppyä ennen ansaa.

Koko radalla oli tuon alkupätkän tyylikkäiden ansojen ja haltuunottojen jälkeen kepit, jotka minulta meni taas ihan hyvin, kunhan mami ohjasi minut sisään kunnolla. Sitten hyppy, jolla mamin piti olla varovainen ettei törmännyt siivekkeeseen, ja vihdoinkin puomi! Minä juoksin taas todella lujaa puomilla. Onneksi olen harjoitellut alastulon varmaksi jo pienenä.

Loppurata oli sitten eteenpäin hyppyjä, pieni käännös putkeen ja tosi lujaa viimeiselle hypylle.

Omaa vuoroa odotellessa teimme mamin kanssa keinua. Menin reippaasti tällä kertaa. Mami kyllä valitti että oli hieman hankalaa pitää namia yhdessä kädessä ja ottaa keinu vastaan toisella ja huolehtia minusta siinä samalla, mutta minun mielestäni oli vaan hyvä ettei kukaan muu ollu siinä häiritsemässä. Minä menen aina paremmin silloin kun saan tehdä rauhassa.

Meille on tulossa ylimääräiset maneesiharjoitukset. Viimeksi ne jouduttiin perumaan liian kovan pakkasen takia.

Positiivista menoa

2009-02-13T11:22:00.000+02:00

Viime harjoituksissa yllätin mamin ja kouluttajamme Satun oikein positiivisesti. Se ei liity keinuun (valitettavasti) mutta kerron siitä ihan kohta.

Aloitimme muutamalla hypyllä. Harjoittelimme vähän takaaleikkausta ja sylikäännöstä, ja koska olen niin nopea, myös eteenpäin lähetystä. Tämä alkupätkä meni todella hyvin.

Sitten otettiin vähän keinua. Menin taas todella varovasti ja jos Satu tuli liian pian taakseni ottamaan keinun pään vastaan, minä en meinannut mennä ollenkaan. Keinu on kuitenkin todella jännä este, jolla pitää olla keskittynyt ja varovainen.

Koko rata meni hyvin. Minä osaan mennä putkeen kauempaakin, joten mamin ei tarvinnut niin hirveän paljon juosta siinä kohtaa. Ja kun putken jälkeen oli toinen putki, niin minulla oli todella hauskaa. Toiselta putkelta menimme keinulle, ja mami hidasti vauhtia etten minä vain ryntäisi sille (ei huolta!). Keinulta puomille, menin siihen vähän varovaisemmin, ettei se vain olisi keinu taas, mutta puomin loppua kohden paransin taas vauhtia.

Tulimme seuraavaksi hypyille. Ne oli laitettu siten että ensimmäisen hypyn jälkeen tuli tiukka kaarros vasempaan. Tässä oli riskinä että juoksisin hypyn ohitse, mutta minä hyppäsin sen ennen kuin mami ehti edes käskyttää minua. Joskus minä toimin ajatuksen voimalla ;)

Radan viimeisinä esteinä oli kepit ja pöytä. Kepit menivät ihan mukavasti ja pöydällekin osuin hyvin enkä taas juossut sen yli.

Saimme mennä radan toisenkin kerran ja sitten vielä ihan lopuksi teimme kepit toiselta puolelta kuin radalla.

Lipsahdin keinulta

2009-02-06T12:33:00.002+02:00

Viime harkoissa oli kivoja pätkiä. Ensin oikein hauska kolmen hypyn solmu, jossa mami joutui kunnolla pyörimään että sai minut menemään oikein hypyille. Sitten kepit, jotka menivät ilman suurempia sähellyksiä. Kepeiltä putkeen (jipii!) ja sitten keinulle.

Minä menin keinulle vähän liiankin lujaa. Kyllä minä pysähdyin niin ettei siitä tullut lentokeinua, mutta minä vähän yllätyin kun keinu oli korkean jalan päällä, joten lipsahdin sitten alastulolta juuri ennen kontaktipintaa. Sitten otettiinkin keinu monta kertaa uudestaan. Minä menin todella varovasti, etten vaan putoa taas. Keinulta pääsin sitten taas hyppäämään viimeiset hypyt.

Toinen pätkä oli sitten kunnon juoksemista. Putki, jaakotushyppy, sitten hurjaa kyytiä kolmelle hypylle, jotka muodostivat melkein ympyrän. Tässä olisi voinut tehdä takaaleikkauksen, mutta mami olisi siinä vaiheessa ollut aivan sekaisin kuvioiden kanssa, joten hän vain valssasi.

Keinuun pitää nyt alkaa panostaa kunnolla, että pääsen aloittamaan virallisesti kisaamisen. Ainahan on tietysti hyppyrata...

Ansat on hauskoja!

2009-01-31T11:25:00.004+02:00

Hieman on vierähtänyt aikaa keskiviikosta ennen kuin mami päästi minut kertomaan mitä viime harjoituksissa tapahtui.

Alkuun otimme pari hyppyä ja putken. Tämä olikin oikein mukava pätkä, kun hypyillä oli välistävetoa ja putkeen piti taas mennä juuri sieltä toisesta päästä. Minä tietenkin livahdin putkeen pari kertaa, kunnes mami tuli selkeästi huitomaan minulle ja sai minut sylikäännöksellä putkeen oikeasta päästä.

Sitten harjoittelimme vähän keinua ennen kuin jatkoimme rataa. Minä menin keinulle reippaasti ilman mitään ongelmia, ja kouluttaja (joka otti keinun pään vastaan) päätti että minä olen sitten ainoa joka saa tehdä keinun radalla, muille vaihdetaan rengas siihen kohtaan. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kun radalla tulin putkesta ja piti mennä keinulle, minä kyllä laitoin etummaiset varpaat siihen, mutta tulin sitten pois. Mamin piti houkutella minua pitämällä nakkipalaa ihan nenäni edessä ja sittenkin kiipesin aika hitaasti. Mutta menin keinun kuitenkin!

Keinulta tullessa piti tehdä käännös hypylle ja toinen vauhdikas käännös pussiin, mutta minä jäinkin katselemaan muita treeneissä olijoita. He kun olivat ihan hiljaa, niin minä menin aivan hämilleni. Kyllä minä sitten hyppäsin ja menin pussiinkin. Loppu radasta meni sitten ilman kummempia sähläyksiä. Pari hyppyä, jolloin piti vähän katsella missä mami on kun hän leikkasi takaa, puomi ja sitten paljon hyppyjä suoraan eteenpäin.

Harkkojen lopuksi kävimme vielä tekemässä kepit nopeasti molemmin puolin. Olen aikaisemmin varastanut joskus viimeisen keppivälin, mutta nyt otamme sen varman päälle.

Mami joutui juoksemaan :)

2009-01-22T10:45:00.002+02:00

Eilen meni lujaa. Hyvällä tavalla. Aikaisemmin päivällä pääsin leikkimään naapurin Lucin kanssa tuoreeseen lumeen ja illalla oli sitten agitreenit. Upea päivä!

Hallille tullessamme huomasimme että Vienon "pikkusisko" Venni oli tullut kokeilemaan ryhmässä harjoittelua. Sen hauskempaa mitä enemmän meitä on :)

Aloitimme treenit yksinkertaisesti. Suora putki, suoraan kaksi hyppyä, käännöshyppy oikeaan ja puomi. Jo tässä mami sai juosta aika kovaa.

Sitten otettiin vähän vaativampaa. Kaksi hyppyä eteenpäin, käännös kepeille, ei A:lle joka oli kivasti siellä keppien takana odottamassa. Sitten hyppy ja ansaputki. Menin ensin pari kertaa putken väärästä päästä, kunnes mami sai ohjeet kierrättää minut hypyn toiselta puolelta putkeen. Putkelta hypylle, sitten A ja samat kaksi hyppyä kuin alussa. Tämä pätkä meni oikein hyvin.

Pienen lepäilyn jälkeen pääsimme taas radalle, joka oli muuten sama, mutta nyt viimeisen hypyn jälkeen mentiin putkeen ja hypättiin vielä kolme hyppyä. Nyt minulla meni todella hyvin, kun mami tiesi miten minua pitää ohjata ansaputken luona. Viimeisen hypyn jälkeen tein vielä bonus-puomin kaikkien iloksi.

Harkkojen lopuksi teimme vielä keppejä hypyn kautta. Nyt ideana oli tehdä kepit molemmilta puolilta, joten piti olla varovainen ettei koirat karkaa A:lle. Minä en karannut, ja tein kepit väärältä puolelta ihan hienosti.

Treeneissä kepittelyä

2009-01-15T11:03:00.002+02:00

Vihdoin taas harkoissa! Ja tällä kertaa saimme valita harjoittelemmeko keppikulmia vai jaakotusta. Mami valitsi keppikulmat. Omaa vuoroa odotellessa hieman liikuttiin että pysyy lihakset lämpiminä ja tottakai minä haukuin kaikille kuulumiset.

Meidän rata meni näin: Ensin kaksi hyppyä, joiden jälkeen "tyylikäs" haltuunotto kepeille. Minä livahdin ensimmäisen keppivälin jälkeen putkeen joka oli samansuuntaisesti keppien kanssa (tein tämän parikin kertaa). Keppien jälkeen kovaa vauhtia hypylle ja sitten taas kepit (arvatkaa kuka livahti taas putkeen ;) Sitten sylikäännöksellä hyppy, josta valssin kautta kepeille. Tässä kohtaa mamilla oli vähän ongelmia löytää oikea kohta jossa seisoa kun tulen kepeille, joten menin sitten putkeen että mami saisi vähän lisää miettimisaikaa. Keppien jälkeen sain mennä sitten putkeen oikein luvan kanssa. Putki oli suora, joten mami pääsi ovelasti livahtamaan viimeiselle hypylle joka oli suorassa kulmassa putken ulostuloon kohti.

Treenien päätteeksi mekin pääsimme tekemään vielä pienen jaakotus-harjoituksen. Se meni ihan mukavasti ja tein viimeisen hypyn jälkeen vielä ylimääräisen putken joka sattui olemaan sopivasti siinä nenän edessä. Mamin mielestä näytin erittäin onnelliselta juostessani putkesta hänen luokseen. Ja niinhän minä olinkin!

Ehdin harkkoihin vielä tänä vuonna :)

2008-12-18T13:14:00.002+02:00

Viimeinen harjoituskerta ennen talvilomaa ja juoksuni loppuivat juuri sopivasti. Voiko enempää toivoa!

Treenit aloitettiin radanpätkällä ja omaa vuoroaan odotellessa sai harjoitella keinua ja keppejä. Minä menin ensin kepeille. Tauko oli ilmeisesti tehnyt todella hyvää, koska pujottelin molemmilta puolilta nopeasti ja ilman rähinöitä.

Radalla oli sitten kova meno päällä. Ensin muuri, puomi ja sitten kolme hyppyä jotka piti mennä välistävedon kanssa. Ensimmäiseltä hypyltä karkasin pari kertaa putkeen ja muutenkin oli homma vähän hakusessa. Sen minä voin sanoa että ei tainnut mamille tauko tehdä kovin hyvää, sellaista sähläystä homma välillä oli.

Keinu oli tällä kertaa matalan jalan päällä, joten mami antoi sen kolahtaa alas joka kerralla. Enkä minä ollut moksiskaan. Kun sain odota-käskyn niin minähän odotin sitten sitä namia. Demokin meni keinun todella hienosti!

Toisella pikku radanpätkällä mentiin vain hyppyjä ja putki. Taaskin oli vähän pientä säätöä ja minä karkasin putkeen muutaman kerran. Mutta entä sitten? Minä en ollut päässyt tekemään putkea moneen viikkoon. Oli vain reilua että teen sen pari ylimääräistä kertaa.

Ensi vuonna jatketaan taas!

Minähän juoksen!

2008-11-24T10:57:00.006+02:00

Nyt se sitten tapahtui. Minun juoksuni alkoivat, joten en pääse agilityyn. Toisaalta se ei haittaa kun saatiin vihdoin paljon lunta jossa voi temmeltää. Toisaalta olen aina ollut sitä mieltä että pojat voisivat pysyä poissa harkoista silloin kun minulla on juoksut. No ei voi mitään ;)

Nöppö nököttää säällä kuin säällä!

Hämmennystä harkoissa

2008-11-17T10:59:00.003+02:00

Vihdoinkin pääsen päivittämään viime keskiviikon treenien tapahtumat!

Meillä oli taas radanpätkiä, koko rata ja keppitreeniä. Kaikki me ryhmäläiset olimme vähän hajamielisellä päällä ja teimme ihan hassuja virheitä. Minäkin juoksin välillä haistelemaan yhtä kohtaa ja kävipä siellä pari muutakin nenäilemässä. Välillä unohdin ihan kokonaan kuunnella mamia ja niinpä juoksin putkeen kun olisi pitänyt hypätä ensin renkaan läpi.

Renkaalle piti mennä suoran putken jälkeen ja mamilla oli vähän ongelmia käskytyksenkin kanssa, mutta saimme sitten kaikki kohdalleen ja lopulta rata sujui hienosti.

Kepeillä laitoin kunnon rähinät pystyyn molemmilla puolilla. Mamilta meinasi mennä hermot ja minä yritin vain sanoa ettei minua huvita pujottelu, minä tahdon kontaktiesteille!

Pääsin harjoittelemaan keinuakin. Se menee jo ihan hyvin. Mami antoi sen rämähtää alas kerran ja minä vain odotin rauhallisesti milloin saan namin.

Vieno oli harjoittelemassa vierailevana tähtenä meidän ryhmässä, jipii! Oli taas jengi kasassa ;)

Kesäkauden päätöskisat 8.11.2008

2008-11-09T16:52:00.005+02:00

Eilen, eli lauantaina, oli meidän seuran kesäkauden päätöskisat. Kisat olivat hallilla, ja oli hyvä että olin päässyt jo kerran harjoittelemaan siellä ennen kisoja.

Mami pääsi melkein heti tutustumaan rataan. Rata oli sama sekä kilpailijoille että mölleille, mutta tulokset laskettiin sitten erikseen.

Sitten itse suoritukseen. Ensin oli hyppy, sitten piti kiertää toisen hypyn takaa, minä menin ohi ja kävin laittamassa varpaat putkeen, joka oli seuraava este, joten tässä vaiheessa meillä oli jo 15 virhepistettä. Putken jälkeen (otin kiellon putkeltakin, kun piti katsella ketä on tulossa halliin) hyppy, hyppy, puomi, hyppy ja kepit. Kepeiltä otin ensin kiellon ja sitten vielä viitosen, koska minulla oli kova meno päällä. Sitten mentiin taas hyppy, tiukka kaarros putkeen, hyppy ja A. A:n alastulolta tuli virhe ja seuraavalla hypyllä putosi rima. Loput kaksi hyppyä menivät sitten hyvin.

Virhepisteitä tuli 50 ja kaiken sähläyksen seurauksena yliaikaa 4.86 sekuntia. Tulos siis 54.86.

Kaikesta huolimatta sijoitus oli möllien 2! Saimme palkinnoksi hienon ruusukkeen :)

Sitten kun odottelimme kisan jälkeen kyytiä, harjoittelimme vähän aikaa. Jukka-kouluttaja jäi myös harjoittelemaan Elmo-villiksen kanssa ja saimme sitten vähän yksityisopetusta keppien suorittamisessa. Kiitos Jukka!

Kotona piti tutkia ruusuke tarkkaan

Ensimmäiset talviharjoitukset

2008-11-06T12:30:00.004+02:00

Ilmojen kylmetessä siirryimme sisätiloihin harjoittelemaan. Aiheena tällä kertaa valssi ja puolivalssi, sekä tietenkin hauskanpito.

Ennen kuin aloitimme varsinaisen harjoittelun, pääsin tekemään pussin muistinvirkistämiseksi. Pussin kankaan päässä olikin reikä josta työnsin pääni ja vähän aikaa olin hämilläni siinä ennen kuin mami pelasti minut. Osattiin sitten varoittaa muita vaarallisesta pussista.

Treenit aloitettiin pienellä lämmittelyllä. Kaksi hyppyä, valssin kanssa puomille ja valssin kanssa vielä yhdelle hypylle. Se oli helppoa. Sitten mentiinkin kahden hypyn kautta kepeille. Tottakai kepit piti mennä juuri siltä puolelta missä minä alan rähisemään. Ensimmäinen kerta olikin yhtä rähinää ja riekkumista. Minä en ole aiemmin oikein harjoitellut keppejä heti muiden esteiden jatkeena. Toisellä yrityksellä meni sitten jo paljon paremmmin.

Sitten oli rata. Alku oli sama kuin lämmmittelyssä, mutta puomin jälkeiseltä hypyltä mentiin putkeen. Mamin käsky oli myöhässä ja minä livistin A:lle. Putken jälkeen hyppy, tiukka käännös hypylle (minä livistin puomille, kontaktit on kivoja!), sitten A, tyylikäs valssi ja rengas. Hyppäsin todella hienosti renkaan läpi ja mami oli ylpeä. Renkaan jälkeen putki, joka oli viritetty puomin alle ihan solmuun. Ainakin mami ehti juosta puomin päähän ohjaamaan minut puomille. Sitten vielä kaksi hyppyä ja maalissa oltiin!

Oman vuoron välissä harjoittelin vähän keinua. Osaan jo aika hyvin pysähtyä keinun kontaktille. Tein myös pussin vielä pari kertaa. Nyt pussi oli tehty vaarattomaksi ja sieltä oli turvallista mönkiä ulos :)

Viikonloppuna sitten "kisoihin"!

Helka

Möllikisoissa 22.10.2008!

2008-10-23T12:24:00.005+03:00

Nyt kun meillä on harjoittelutauko, pystyimme käymään möllikisoissa. Paikka oli sama kuin viime möllikisoissa, joten nyt ei enää tarvinut tutkia joka paikkaa niin intensiivisesti kuin viimeksi.

Molemmat kasvattajani kävivät moikkaamassa minua ennen kisaa ja Tuukka-kasvattaja oli tuomarina radalla. Näin myös velipuoleni, mutta valitettavasti en saanut leikkiä Vinskin kanssa, kun piti keskittyä tulevaan suoritukseen.

Mami jätti minut rataantutustumisen ajaksi vieraan miehen pidettäväksi, kun ei tuttuja ihmisiä ollut lähistöllä. Onneksi me tultiin ihan hyvin toimeen, vaikka olenkin vähän ujo. Kun mami tuli takaisin, pidin häntä tiukasti silmällä ettei hän vaan karkaisi taas jonnekin.

Rata oli taas nopea. Ensin kaksi hyppyä, puomi, sitten kaksi putkea (tässä vaiheessa mami jäi sitten jälkeen kun toinen putki oli suorana, niin ehdin edelle). Hyppy, käännös hyppy, ja taas käännyttiin hypylle. Minä pudotin riman siinä toisella hypyllä kun käännös oli niin tiukka ja minulla oli hyvä vauhti päällä.

Hyppyjen jälkeen A, hyppy, kaksi putkea ja hyppy (tämän hypyn ohitin), sitten vielä hyppy ja viimeinen hyppy, jonne irtosin hienosti. Kisan jälkeen Tuukka kehuikin että irtoan hyvin ja minulla on hienot kontaktit. Ja että olen nopea.

Aikaa radan suorittamiseen oli 60 sekuntia ja minulta meni siihen 32.82 sekuntia. Virheistä tuli 10. Sijoitukseni oli viides! Paransin siis viime kisoista.

Ensi viikolla pidetään sitten kunnolla taukoa ennen kuin siirrymme sisätiloihin harjoittelemaan. Tässä vielä kuva Speedracesta.

Helka

Copyright KKS

Poweria piisaa

2008-10-16T11:17:00.002+03:00

Meillä oli eilen viimeiset treenit kentällä. Nyt on sitten parin viikon tauko ja sitten siirrymme sisätiloihin harjoittelemaan. Viimeisen ulkokerran kunniaksi meillä oli leikkimielisesti kisat.

Karkasin radalle vähän etuajassa. Mami jätti minut hypyn taakse niin kuin aina, mutta minä hyppäsin heti kun mami päästi minusta irti. Saimme aloittaa uudestaan, kun ei kouluttaja ollut ehtinyt käynnistää kelloa.

Rata oli ihan solmuinen ja ensimmäisten kolmen hypyn jälkeen oli taas ongelmia. Putken suu oli suoraan hypyn takana ja tietenkin juoksin sinne, vaikka olisi pitänyt kiertää takaisin ja mennä toiseen putkeen. Minulla oli todella paljon energiaa ja niinpä kävin juoksemassa pienen lenkin ja tekemässä toisenkin putken. Sen jälkeen pidin huolta että mami saa juosta oikein kovaa.

Yhdessä tiukassa käännöksessä mami ohjasi minua todella kaukaa ja kaikkien hämmästykseksi minä menin niin kuin piti. Melkein heti sen jälkeen otin kiellon kun en hypännyt muuria ja sitten kymmenen pistettä kun hyppäsin sen toiseen suuntaan. Loput radasta meni ihan mukavasti. Mami sai pysytellä tarkkana etten minä ehtinyt pujahtaa omille teilleni (kuten vaikkapa putkeen).

Aikaa radan suorittamiseen oli 50 sekuntia ja meillä meni 0.28 sekuntia sen yli. Virhepisteitä tuli 35, eli tulos oli 35.28. Tulimme medien neljänneksi! (tosin ei meitä paljon sen enempää tainnut ollakaan kentällä)

Harjoittelimme myös kontaktiesteitä. Ensin pari hyppyä, sitten A, hyppy, putki (menin väärästä päästä kun mami mokoma ei pysy perässä, mutta kouluttaja sanoi ettei se haittaa), puomi, kaksi hyppyä ja keinu.

Keinun kanssa ei ollut mitään ongelmia. Menin siihen reippaasti ja vauhdilla, mami otti itse keinun vastaan ja minä otin namin vastaan.

Teimme myös keppejä. Kun mami on oikealla puolellani, hän voi näyttää minulle vain pienellä sormen liikkeellä miten pitää mennä. Osaan jo itse pujotella jonkun verran! Kun mami on vasemmalla puolellani, minä vähän pompin ja rähisen ja mami joutuu näyttämään minulle isommalla kädenliikkeellä pujottelun. Huomasin ettei se rähinä ehkä olekaan niin hauskaa kun kopsautin vahingossa pääni keppiin. Sen jälkeen otin vähän rauhallisemmin. Enhän minä sentään halua kuhmuja söpöön päähäni!

Ensi viikkoon!

Helka

Ylimääräiset treenit!

2008-10-13T11:01:00.003+03:00

Lauantaina olin vähän ihmeissäni kun mami vei minut kentälle. Eihän nyt ollut keskiviikko! Mutta mami oli saanut peruutuspaikan Ulkopuolisen Kouluttajan Kurssille. Kuulostaa hienolta ja hienoa se oli :)

Sää ei kyllä ollut hienoimmasta päästä, koko päivän oli sataa tihuttanut (ja satoi edelleen) ja kentällä oli järven kokoisia lätäköitä. Eihän se minua haitannut, eikä mamiakaan, agility on pääasia joten viis siitä jos varpaat kastuu.

Kouluttaja-Tuijan radat olivat todella mukavia. Paljon hyppyjä, puomi ja putki jonne sai mennä monta kertaa. Me harjoittelimme käännöksiä ja eteenlähetystä ja vielä lisää käännöksiä. Saimme hyödyllisiä vinkkejä ja minä sain taas kuulla että olen nopea.

Kiitos paljon että saimme peruutuspaikan ja kiitos Tuijalle koulutuksesta!

Helka

Kiikun kaakun...

2008-10-10T10:02:00.003+03:00

Keskiviikkona olimme taas harjoituksissa. Meidän kentälle on saatu vihdoinkin valot, joten pimeä ei päässyt haittaamaan treenaamista niin kuin ennen.

Harjoittelimme taas kolmessa pikkuryhmässä ja pääsin taas samaan ryhmään Demon ja Vienon kanssa (käykäähän vilkaisemassa Vienon kotisivuja jotka olen lisännyt linkkeihin).

Ensimmäisessä harjoittelupisteessä oli kivoja pätkiä. Ensin hyppy, sitten solmussa olevaan putkeen, siitä A:lle ja sitten vielä hyppy. Menin tosi nopeasti ja kouluttaja kehui että minulla on nätit kontaktit. Toisessa pätkässä oli ensin hyppy, sitten kepit (tässä kohtaa minun piti vähän riehua, kun oli niin paljon energiaa ja mami oli minun vasemmalla puolellani, vasen puoli on riehumispuoli), sitten pituus, hyppy, putki ja vielä yksi hyppy. Riehumista lukuun ottamatta menin hienosti. Mami sai vähän palautetta käskyjen ajoittamisesta, siispä teimme pätkän uudestaan ja nyt mami käskytti vähän paremmin (enkä minäkään enää riehunut kepeillä niin pahasti).

Yllätin mamin kepeillä pujottelemalla niitä itsenäisesti. Harmi vaan että silloin oli tarkoitus mennä kylläkin toiseen suuntaan... Ehkä pitäisi oikeasti riehua kepeillä vähemmän. Demo osaa kepit jo aika hyvin, vaikka he eivät ole niitä niin kauheasti harjoitelleet.

Siirryimme sitten toiseen pisteeseen jossa oli ensin kaksi hyppyä ja keinu. Tämän pisteen kouluttajalla oli pikkuihminen mukana ja minä pelästyin häntä kauheasti. En enää oikein uskaltanut mennä keinulle, jos vaikka hän tulee taas yllättäen. Jatkoimme siis harjoittelua muilla esteillä.

Oli pari hyppyä joiden jälkeen piti mennä putkeen joka oli viritetty puomin alle, sitten taas hyppy, jonka jälkeen olisi pitänyt mennä puomille. Minä tykkään putkesta, ja niinpä menin putkeen. En ensin edes huomannut että puomin pää oli piilotettu putken päiden väliin. Menin sitten koko ajan putkeen ihan vaan mielenosoituksena.

Kouluttaja olikin sitten ovelampi ja käski minun mennä puomin toisesta päästä. Siinä vaiheessa minä taas ajattelin että entä jos pikkuihminen tulee taas kun teen kontaktiestettä ja kipitin ensin puomin ohi.

Viimeisessä pisteessä oli tosi kivaa. Ensin kepit, sitten hyppy, muuri, kolme hyppyä jotka tekivät puoliympyrän, putki ja vielä kerran kepit. Hyppyjen muodostamassa käännöksessä mami ei edes antanut käskysanaa, vaan minä seurasin hänen kättään ja menin oikein hienosti kaikki hypyt. Kepitkin minä pujottelin taas hienosti.

Saimme sitten vielä lopuksi harjoitella keppejä ja mami alkaa nyt vähentää kädellä näyttöä.

Kävimme ihan treenien lopuksi vielä kokeilemassa keinua. Minua pelotti mennä siihen, vaikka mami vei minut hihnassa ja minulla oli nami nenän edessä. Menin sitten viimenään ilman hihnaakin, mutta mami sai houkutella minua oikein tosissaan ja laittaa nameja koko keinun pituudelta. Sitten moikkasimme vielä sen pisteen kouluttajaa jolta sain paljon nameja.

Tästäpä tulikin nyt todella pitkä teksti! Mutta niin käy kun on paljon asiaa. Ja minulla yleensä on.

Helka

Speedrace ja Match Show 04.10.2008!

2008-10-06T12:27:00.008+03:00

Lauantaina oli suuri koiratapahtuma. Pääsin oikein toden teolla haukkumaan kaikkia ohimeneviä koiria. Kuulumiset tuli vaihdettua todella monen kanssa.

Ennen kuin pääsin juoksemaan satasen tosi nopeasti, "jouduin" kehään. En ole koskaan tykännyt olla pöydällä ja niinpä nytkin vähän ujostelin match show-tuomaria joka tuli koskemaan minuun. Hyvin meni silti, sillä sain punaisen nauhan! Siskoni Hilmakin sai punaisen nauhan, kyllä me siskokset osataan. Hilma ei kuitenkaan valitettavasti sijoittunut, mutta minä tulin kolmanneksi! Sain hienon ruusukkeenkin.

Speedracessa meillä oli Agi-Kotkien Sheltti Kiitäjät niminen joukkue. Siihen kuuluivat minä, Demo, Lady ja Nefe. Nefe juoksi ensin ja näytti meille muille mallia miten nopeasti juostaan. Lady meni myös todella hienosti. Demo harjoitteli ensin juoksemalla noin puoleen väliin ja häipymällä sitten radalta. Toisella yrityksellä tuli sitten aika. Minun aikani oli 9.85 sekuntia ja olisin mielelläni juossut pidemmänkin matkan.

Hienoin hetki speedracessa oli ehdottomasti kun 13-vuotias sheltti-mummo Pipsa oli radalla. Pipsa on vähän hitaan puoleinen ja niinpä hetken lyllerryksen jälkeen Pipsan holhooja otti hänet syliinsä ja niin he juoksivat koko matkan raikuvien suosionosoitusten saattelemina.

Agi-Kotkien Sheltti Kiitäjät: Demo, Lady, minä ja Nefe (plus kaikkien mamit)
Kuva: Marjut Saarainen

Nyt vaan odotellaan virallista tietoa, että monenneksiko meidän joukkue tuli. Agi-Kotkien Liitäjät tuli medi joukkueiden kolmanneksi. Onnittelut siitä!
Pipsan joukkue Agi-Kotkien Harmaa Hapsut tuli nitrojen toiseksi! Jee!

Helka

Putkesta toiseen :)

2008-10-02T14:38:00.003+03:00

Harkoissa taas eilen!

Meidät jaettiin tällä kertaa kolmeen ryhmään, ja pääsin samaan ryhmään Ladyn ja Vienon kanssa. Vienolla oli paljon vaatetta päällä ettei hän palele. Minullakin olisi pitänyt olla jonkunlainen paita päällä, kun olen pudottanut kaiken pohjavillani, enkä ole vielä ehtinyt kasvattaa talviturkkia.

Ensimmäisessä harjoittelupisteessä oli hauska rata jossa oli välistävetoa, A ja puomi ja pari putkea. Mami oli tyytyväinen kun en livistänyt A:lle välistävedossa. Taisi olla kouluttajasetäkin tyytyväinen, kun emme paljon lisätreenausta siinä pisteessä joutuneet tekemään. Ladylla oli vähän ongelmia yhden putken kanssa, se kun oli musta putki. Joitain pelottaa vähän mennä sinne putkeen, mutta ei minua...

Sitten siirryttiin toiseen pisteeseen jossa oli kepit, ja sama kouluttajatäti joka viime kerralla laittoi meidät harjoittelemaan keppejä oikein urakalla. Nyt minä sitten näytinkin että osaan tehdä kepit hienosti, ja kyllä oli kouluttajan ilme näkemisen arvoinen :)

Viimeisessä pisteessä oli paljon juoksemista. Siis minä jouduin juoksemaan, mami pystyi olla melkein paikoillaan. Niinpä minä sitten juoksin, ensin hyppäsin renkaan, siitä putkeen (tässä vaiheessa mami alkoi huutelemaan) ja sitten toiseen putkeen (mamin huutelu jatkui) ja sitten mamin luokse. Kävi ilmi että renkaalta piti mennä kahdelle hypylle ja sitten vasta putkeen (ja nimen omaan sinne vihreään putkeen, eikä punaiseen, niin kuin minä ensin), sitten toiseen putkeen (nyt vasta se punainen) ja sitten pituus (minä menin tässäkin kohtaa putkeen).

Uudelleen viimeistä ratapätkää mentäessä minä menin sitten vähän kiltimmin, mutta pidin huolta että sain tehdä putken vielä yhden ylimääräisen kerran.

Treenit menivät siis ihan putkeen :)

Helka

Möllikisat 30.09.

2008-10-01T12:32:00.004+03:00

Olin Kotkan Koiraystäväin Seuran järjestämissä möllikisoissa. En ollut koskaan aiemmin ollut sillä kentällä, joten kaikki piti ensin haistella ja haukkua. Paikalla oli paljon koiria joita en ollut nähnyt aikaisemmin, mutta sitten näkyi tuttu haalari kun Vieno tuli :)

Molemmat kasvattajani kävivät moikkaamassa minua ennen kisaa (heidän seuran kisat) ja minusta oli todella mukava nähdä heitä. Sain myös tavata siskoni Hilman, kunhan olin ensin juossut radan.

Sitten itse kisaan. Rata oli taas nopea. Rengasta ei ollut, mutta minua se ei haitannut, sillä putket olivat radalla ja niin myös puomi ja A. Otin virheitä kun olisin ensin halunnut mennä katsomaan radan reunalla seisoskelevia toimitsijoita (kasvattajani taisi olla siellä jossain...) ja muutenkin oli jännää kun oli toisenlainen paikka. Mami sanoo että minä "haahuilin", mutta minä olin silti nopea.

Virheitä tuli kielloista 15, joiden seurauksena hylky eli kymppi, yhteensä siis 25 pistettä. Ihanneaika oli 60 ja minulla oli aika 41.07 (aikavirhe -18.93). Sijoitukseni oli tällä kertaa kahdeksas. Minä olen itse tyytyväinen ja mamikin oli ihan mielissään, kun kuitenkin oli ensimmäiset kisat muualla kuin omalla kentällä.

Vieno oli hienosti medimöllien kolmas, onnittelut!

Hassuttelua ja mallikkuutta

2008-09-25T12:37:00.002+03:00

Treeneissä eilen! Tällä kertaa pääsin samaan pikkuryhmään Ladyn, Laten, Jaxu-enon ja kääpiösnautserin kanssa. Eli meillä oli melkein shelttiryhmä, mutta koska snautserikin oli musta, meillä oli mustien ryhmä.

Harjoittelin taas keinua. Ilman hihnaa ja nami keinun päässä. Mamin mielestä voisin mennä keinulle vähän hitaammin, mutta kyllä minä näen milloin keinu loppuu kesken ja pitää pysähtyä. Rengasta piti taas vähän hioa, mutta kyllä se siitä.

Kepit olivatkin eilen sitten ihan oma asiansa... Kun olimme harjoittelupisteessä missä oli kouluttaja läsnä, minä laitoinkin ihan omat kuviot päälle. Kepit meillä on mennyt ennen ihan hienosti, mami voi mennä selkä suorassa ja käden liikettä on pikkuhiljaa vähennetty. Nyt laitoinkin mamin melkein hermoromahduksen partaalle. Livahdin kepeiltä putkeen, jätin joka toisen välin pujottelematta, jäin paikoilleni seisomaan mietteliäänä, laahustin, menin taas putkeen jne. Kunpa vain osaisin näyttää kieltä!

Kouluttaja antoikin sitten mamille hyviä ohjeita miten kepit pitää suorittaa ja koska minulla alkoi olla jo tylsää, päätin viimein mennä nätisti. Niinpä sain palkaksi mennä putkeen ihan luvan kanssa ja sain nakkiakin.

Omatoimipisteessä menimme sitten taas kepit. Nyt menin ne niin hienosti kun vain osasin. Minua nauratti kun mami sanoi tienneensä että näin käy, ensin temppuillaan kouluttajan edessä ja sitten kun kouluttaja ei ole näkemässä, mennään taas oikein mallikkaasti. Ja vielä molemmilta puolilta! En kuulemma ole koskaan mennyt niin hienosti keppejä mamin oikealla puolella kuin nyt.

Eteenpäin lähetys onnistuu jo hienosti. Ja mami onnistui pitämään minut pois A:lta ja suorittamaan kolme hyppyä liikkumatta itse paljon yhtään kouluttajasedän ohjeiden avulla.

Lady menee kepit jo hyvin, kun ottaa huomioon miten usein hän on ollut pois harjoituksista. Ja meidän mestari Late on saanut vauhtia lisää. Ja Jaakko-eno teki keinun todella hienosti! (Jaxulla on ollut vähän ongelmia keinun kanssa, me sheltit kun olemme herkkää väkeä) Toivottavasti minäkin teen joskus keinun yhtä upeasti!

Helka

Seuran mestaruuskisat

2008-09-23T12:18:00.003+03:00

Eilen olimme oman seuramme, eli Agi-Kotkien mestaruuskisoissa. Ennen meidän kisavuoroa hypimme Ladyn kanssa lämmittelyhyppyjä ja Ladyn mami otti valokuvia (ja yksi kaveri otti kuvia kun olimme radalla, toivottavasti saamme niitä tänne pian).

Rata oli aika helppo. Mami vaan panikoi kun radalla oli rengas toisena esteenä, mutta minäpä pujahdinkin oikein sulavasti sen lävitse! Yhden hypyn jälkeen meinasin lähteä A:lle, mutta mami kiljui minut pois sieltä. Saimme siitä kuitenkin viisi virhepistettä.

Saimme kymmenen pistettä lisää kun menin myöhemmin väärästä päästä putkeen. Mitäs olivat laittaneet sen putkenpään niin houkuttelevasti siihen... Loput radasta meni kuitenkin todella hyvin ja mami sai juosta lujaa.

Tuloksena siis 15 virhepistettä. Ihanneaika oli 52 sekuntia ja minun aikani oli -16.91, eli olin taas todella nopea. Sijoitukseni kaiken kaikkiaan kahdestatoista medistä oli viides. Lady oli seitsemäs.

Isot onnittelut serkulleni Latelle, josta tuli Agi-Kotkien vuoden 2008 medimestari!!

Huomenna taas harjoituksiin!

Helka

Uudessa ryhmässä ekaa kertaa

2008-09-18T12:32:00.003+03:00

Eilen oli siis ensimmäiset keskiviikkoharjoitukset. Nyt meitä onkin todella paljon koiria kentällä samaan aikaan. Eilen oli noin 12 koiraa ja siinä ei edes ollut koko ryhmä. Meillä olikin sitten kolme kouluttajaa, että varmasti saa kaikki harjoitella tarpeeksi. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja jokainen kouluttaja sai yhden ryhmän, ja lisäksi kentällä oli neljännelle ryhmälle omatoimipiste. Ryhmät kiersivät sitten kaikkien kouluttajien pisteissä. Minä pääsin Vienon kanssa samaan ryhmään, niin ei ollut kaikki ihan outoja.

Ensimmäisessä harjoittelupisteessä minulla meni todella hienosti. Kouluttajasetä sanoi mamille ettei hänen tarvitse kuin käskeä minua ja itse seisoa paikallaan. Mutta jos mami niin tekisi, niin minä kyllä laittaisin hänet äkkiä taas juoksemaan. Meillä oli siinä pisteessä myös putki joka oli hämäyksen takia laitettu ihan poikittain, mutta kyllä minä sen pään löysin, ei minua niin helposti hämätä :)

Toisessa pisteessä tehtiin ensin puomia ja sitten keinua. Menin ensimmäistä kertaa keinun ilman hihnaa. Vähän se oli jännää kun keinu kallistui, mutta onneksi keinun päässä oli nakkinami odottamassa. Tein myös pussin erittäin rohkeasti.

Kolmannessa pisteessä treenattiin eteenpäin lähetystä. Minua ensin vähän arastutti kouluttajatäti joka oli hyppyjen takana, mutta sitten kun huomasin että hänellä on minun nakkejani, meistä tuli ihan hyvät kaverit. Loppujen lopuksi hypin hänen luokseen kolmen hypyn takaa. Mutta parasta oli kun ensin hypättiin kolme hyppyä ja sitten tehtiin vielä putki.

Omatoimipisteessä pääsin treenaamaan keppejä ja rengasta. Rengastreeni tuli tarpeeseen, sillä minä yleensä kierrän sen tai hyppään välistä. Nyt meni jo paljon paremmin, ja sitten sain vielä mennä todella lujaa putkeen renkaan hypättyäni.

Minulla oli todella hauskaa harjoituksissa, eikä mamikaan valittanut muusta kuin hyttysistä, jotka olivat taas ilmestyneet kentälle. Ohjaajat antoivat meille paljon kehuja ja yksi heistä sanoi että olen luonteeltani kuin äitini. No äiti on agilityvalio, joten minulla on hyvät geenit!

Maanantaina on meidän seuran agilityn mestaruuskisat. Siitä sitten seuraavalla kerralla!

Helka

Möllikisoissa 10.9.

2008-09-12T12:41:00.003+03:00

Moi taas!

Me oltiin sitten möllikisoissa keskiviikkona. Paljon oli koiria ja ihmisiä paikalla, ja näin pitkästä aikaa Tuukka-kasvattajani! Oli ollut niin ikävä että piti kiivetä syliin ja antaa paljon pusuja :)

Rata oli tälläkin kertaa nopea ja hauska. Meillä meni alku todella hyvin, kunnes tuli toinen putki. Siinä oli hyppy, sitten mutkaputkeen ja hyppy. Mami oli ihan vinossa kun piti mennä putkeen, joten menin putken väärästä päästä... Sainpahan tehdä putken uudestaan.

Loput radasta menikin sitten erittäin hienosti. Muuri ja pituus, ovelasti toisen putken viereen laitettu putki, lisää hyppyjä ja puomi... Viimeisen hypyn ohi juoksin vahingossa kun mami jäi taas jälkeen eikä antanut käskyä ajoissa.

Virhepisteitä mölliradalta tuli siis 15, suoritusaika 39,12 ja aikavirhe meni taas miinuksen puolelle, eli -15,88! Kyllä minä nopea olin. Sijoitus oli tällä kertaa kuudes. Me ollaan mamin kanssa tosi tyytyväisiä, kun tulos parani viime kerrasta. Nyt pitää varmaan yrittää vaan parantaa sitä sijoitustakin.

Huvin vuoksi mami ilmoitti meidät sitten vielä kilpailijoiden radalle, kun siellä ei pitänyt olla keinua. Keinu oli sittenkin, mutta en päässyt tekemään sitä kun mami ohjasi minut sen ohitse. Minulla on harjoituksissa ollut vielä hihna kun olemme keinua menneet, kun en vielä oikein erota sitä puomista. Muutoin kilpailijoiden radalla oli kyllä ihan hauskaa. Mitä nyt mami oli taas vinossa putkeen mentäessä (eli taas väärästä päästä), mutta pääsin tekemään kepit. Oikein ylpeä mami oli minusta siinä vaiheessa kun juoksin putkeen monen metrin päästä heti käskyn kuultuani, enkä kiinnittänyt huomiota että minne mami hävisi.

Lady oli tällä kertaa neljäs, joten ei ihan palkinnoille päässyt. Ensi viikoilla taas treeneihin! Siellä on samassa ryhmässä myös serkkuni Late, komea mustavalkoinen shelttipoika, joten meidän rotu ja suku on oikein hyvin edustettuna meidän ryhmässä.

Ensi viikkoon!
T. Helka

Vaihdan ryhmää

2008-09-08T13:25:00.003+03:00

Hei vaan!

Tästä viikosta alkaen treenaan sitten keskiviikkoisin. Saimme siirron toiseen harjoitteluryhmään. Me emme ole ainoat jotka siirtyvät. Kuulin että Lady ja Demo ja Vienokin tulevat myös keskiviikkotreeneihin. Hienoa, niin voi sitten seurustella shelttikamujen kanssa.

Nyt keskiviikkona meillä ei kuitenkaan ole treenejä, vaan meillä on möllikisat! Mami on jo ilmoittanut meidät sinne. Peukut ja tassut pystyyn että meillä menisi hyvin!

Toivoopi Helka

Putki soikoon!

2008-09-02T10:45:00.003+03:00

Eilen olimme taas harjoittelemassa. Ensin meillä oli ihan helppo rata muunnelmineen. Kaksi hyppyä ja tiukka käännös putkeen, eikä jatketa suoraan puomille. Mami ennakoi ja meni hyppyjen taakse kutsumaan ja piti puomin selkänsä takana. Niinpä menin putkeen, ennen kuin mami ehti sinne edes kunnolla käskeä. Oli siinä mamilla kiire pinkoa sitten seuraavalle esteelle!

Kun sitten vihdoin mentiin puomi, minä hieman pelästyin kun meidän kouluttaja seurasi puomin toisella puolella. Me sheltit kun emme kauheasti tykkää siitä että joku vieras ihminen juoksee perään. Ensin luulin että nyt se tulee päälle, joten lipsahdin alas juuri ennen puomin kontaktipintaa. No jotain hyvääkin tuosta seurasi, pääsin tekemään puomin uudestaan :)

Toiselle puolelle kenttää vaihdettuamme (meidän ryhmä oli jaettu kahtia) alkoi kentälle tulla jo seuraava harjoitteluryhmä. Mielenkiintoni oli sitten siinä vaiheessa jossain ihan muualla kuin agilityssä ja kun piti hyppyjen jälkeen kääntyä ympäri ja mennä putkeen, niin silmäni olivat jo huomanneet uusia koiria, joita piti mennä sitten vähän lähempää tuijottelemaan. Mami ei ollut asiasta oikein iloissaan, ja vielä vähemmän kun tein saman tempun toisenkin kerran.

Rengas on nyt sellainen este mitä mamin mielestä pitää alkaa harjoittelemaan. Kepit meillä menee jo todella hyvin (harkkojen päätteeksi tehtiin ne pari kertaa, vaikka oltaisiin saatu jo lähteä kotiin, mutta mami sanoo että aina kun on mahdollisuus tehdä kepit niin ne myös tehdään, nih!). Rengas on ollut meillä aika vähän ja eilen hyppäsin sen välistä ja juoksin ohi, ennen kuin muistin miten se oikeastaan piti mennä.

Ensi viikolla olisi möllikisat. Mami on vahvasti sitä mieltä että me osallistutaan. Minä olen vahvasti sitä mieltä että me voitetaan. Mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaisempaa.

Terkuin, Helka

Olin esimerkkinä :)

2008-08-26T12:08:00.005+03:00

Eilen meillä oli taas treenit. Pitkästä aikaa meillä oli radalla pöytä ja pussi. Olin jo vähän unohtanut miten pieni se pöytä itse asiassa onkaan, joten juoksin ensin sen yli. Pussi ei ollut niin pelottava kuin mitä alkeiskurssilta muistin. Sehän on vähän niin kuin putki, joka on vain mennyt lyttyyn. Mami sanoi että on hassun näköistä kun menen pussissa, mutta voisin kuvitella että on hassumman näköistä jos mami menisi pussiin!

Yksi kohta jota me jouduttiin harjoittelemaan useamman kerran oli hypyltä putkeen, kun en saanut mennä siitä putkenpäästä joka oli suoraan edessä. Olisi pitänyt mennä siitä mutkaputken toisesta päästä. Mutta aina kun mami käänsi selkänsä, niin livahdin juuri siitä väärästä päästä. Sainpahan tehtyä putken monta kertaa.

Sitten tehtiin kepit. Me ollaan harjoiteltu niitä treeneissä aina kun mahdollista ja vähän treenien ulkopuolellakin. Meidän vetäjän mielestä me mentiin kepit niin hienosti että me saatiin tehdä ne uudestaan niin että kaikki varmasti näki miten "nopeasti ja hyvin kepit pystyy tehdä kun vaan harjoittelee". Kerrankin olin esimerkki positiivisella tavalla, enkä vain sähläämisestä...

Harjoittelimme myös A:n ja puomin kontakteja. Minun ei olisi periaatteessa tarvinnut, koska osaan ne kontaktit niin hyvin, mutta tykkään tehdä kontaktiesteitä. Ne ovat minun lemppareitani putken ohella.

Keinu menee minulla jo aika hyvin, kunhan vain tietäisin tarkemmin mihin kohtaan pysähtyä. Sekotan sen puomiin kun ne molemmat alkavat niin samalla tavalla. Mutta keinu on kiva kun sen alastulolla saa namia.

Toinen rata mikä meillä oli, oli todella hauska. Siinä sai juosta kovaa ja mennä kontaktiesteitä, ja putken kahteen kertaan! Mami ei taaskaan meinannut pysyä perässä, joten hän vaan käski minun mennä ja hyppiä loppusuoralla ja tuli sitten itse myöhemmin.

Agilitynäytöksessä 2.8.2008, kuva Marjut Saarainen

Minä sain tuloksen!

2008-08-21T09:57:00.005+03:00

Toissapäivänä oli siis möllikisat. Mami sanoi jo etukäteen että tulee varmaan hauska rata, kun tämä tuomari tekee yleensä hauskoja ratoja. Kyllä minäkin sen tuomarin olen ennenkin tavannut, ja kyllähän se setä meille teki harjoituksiin kerran todella hauskan pätkän. Siinä ei ollut kuin putkia! Voiko parempaa toivoa? (No voi, jos siinä olisi vielä ollut puomi ja A ;)

Mutta minun piti kertoa niistä möllikisoista. Mami kävi tutustumassa rataan ja minä seurasin silmä tarkkana. Kun mami sitten tuli hakemaan minua, hän sanoi että rata on todella hauska ja nopea. Minä tykkään nopeista radoista. Mami kyllä aina sanoo että minä olen ehkä liiankin nopea, mutta minulla vain on nopeat geenit.

Meidän piti lähteä toisena radalle, mutta ensimmäinen koirakko katosi mystisesti, joten me saimme aloittaa medimöllit. Hyvä niin, koska en tykkää seurata sivusta kun muut tekevät minun esteitäni (niitä pitää aina komentaa).

Lähdimme radalle vauhdilla. Tai no minä lähdin vauhdilla, mami meni yhden hypyn päähän odottamaan... Ensimmäisenä oli kolmen hypyn suora, jonka jälkeen putki. Toisen hypyn jälkeen kyllästyin hyppimään ja menin putkeen. Mami ei yllättävää kyllä ollut yhtään vihaisen näköinen, vaikka me olimme edellisenä päivänä harjoitelleet kolmen hypyn sarjaa. Hän vaan pyysi minut takaisin ja tekemään hypyn, jonka jälkeen sain mennä putkeen luvan kanssa.

Radan keskiosa meni todella hienosti, ei yhtään virheitä. Loppupuolella sitten menin vahingossa yhden hypyn ohi. Se ei ollut minun vikani, mitäs olivat laittaneet sen hypyn niin että näin kaikki toiset koirat suoraan. Huomioni herpaantui kun yritin bongata tuttuja väkijoukon keskeltä. Mami tietysti kutsui minut takaisin ja minä hyppäsin. Sitten olikin jäljellä enää puomi (jipii!) ja kaksi hyppyä, jotka hyppäsin niin vauhdikkaasti että mami jäi kauas taakse.

Maaliin päästyämme mami otti minut syliin (kunhan ehti minun luokseni) ja sain paljon kehuja ja pusuja. Meidän koulutusohjaajamme huikkasi meille radan reunalta, että meni tosi hienosti. Sitten odoteltiin että kaikki muutkin saavat radan juostua. Meitä oli merkitty kahdeksan medimölliä.

Sitten saimme tietää tulokset. Virhepisteitä meille tuli 20. Ihanneaika oli 57 sekuntia, suoritusajaksi merkittiin 40.31. ja meidän lapussa lukee aikavirheen kohdalla -16.69. Minä olin ensin vähän ihmeissäni, mutta mami sanoi että se on todella hieno juttu.

Sijoituimme noiden numeroiden perusteella viidenneksi! Mami oli todella onnellinen ja ylpeä. Ja minä näytin mamille että olen paras. Harmi vaan ettei tuomarisetä ollut samaa mieltä, vaikka tein putkenkin ylimääräisen kerran.

Minun Lady-serkkuni pärjäsi myös todella hienosti sijoittumalla kolmanneksi. Onnea Lady!

Kirjoittelemisiin!
Helka

Hei vaan kaikki!

2008-08-19T12:12:00.001+03:00

Tervetuloa lukemaan agility kommelluksistani!

Mami on kauheasti kehunut että blogin kirjoittaminen on ihan hauskaa puuhaa, joten päätinpä minäkin sitten aloittaa oman. Tähän alkuun pitää varmaan esittäytyä...

Olen shetlanninlammaskoira Helka, virallisesti Pihlajapirtin Huflepuff Helga. Ikää minulla on kaksi vuotta ja muutama kuukausi päälle. Agilityn harrastamisen aloitin jo vähän alle vuoden ikäisenä, mutta sitten tulivat ensimmäiset juoksut ja agility sai jäädä. Aloitin harrastamisen uudelleen keväällä 2008 Agi-Kotkien alkeiskurssilla. Taukoa ei ole harrastamisesta pidetty sen jälkeen (paitsi silloin kun on juoksut... typerää, pojat voisivat jäädä kotiin silloin että minä pääsen harjoituksiin).

Meillä on harjoitukset kerran viikossa. Samoissa harjoituksissa käy myös kaksi muuta shelttiä, Demo ja Lady. Lady on minun serkkuni. Niin ja on meitä oikeastaan vielä yksi sheltti lisää, nimittäin Vieno (oikeasti hän ei ole sheltti, mutta ei kerrota kenellekään, sanotaan vain että hän on unohtanut turkin kotiin). Meitä koiria on meidän ryhmässä kaiken kaikkiaan suunnilleen kahdeksan per harjoituskerta. Vaihtelua tapahtuu aina sen mukaan että kenellä tytöistä on juoksut ja kenellä pojista on muuta menoa... Tai jotenkin noin se menee, en ole oikein varma... Mutta voin ylpeänä sanoa että minä olen meidän ryhmän kovaäänisin koira! Ja muutenkin olen paras agikentällä, vaikka mami ei taida olla ihan samaa mieltä kanssani.

Tänään se nähdään, kun me mennään möllikisoihin. Mami ilmoitti meidät sinne jo perjantaina. Luuli varmaan että unohtaa asian muuten. Ja pah! Pitää sitten vaan muistaa tulla kirjoittamaan tänne miten kävi. Viime kisoista me saatiin jo tuloskin! Näistäkin kisoista voisi saada tuloksen, niin mami tietää sitten varmasti että olen paras :)

Terveisin,
Helka