Vähänkö oli hauskat harkat! :D

Eilen pääsin "juoksutauon" jälkeen vihdoin taas kentälle. Mamin kanssa harjoittelimme kyllä omalla pihalla vähän hyppimistä, mutta on se ihan eri juttu mennä kentälle.

Sää oli aika kamala. Vesisade alkoi jo ennen meidän harkkojamme ja yltyi sitten meidän vuorollamme kaatosateeksi. Ei se minua ja mamia oikeastaan haitannut, paitsi sitten kun mamin tihkusateen kestävä takki alkoi päästää vettä läpi, ja kun minulla treenien lopuilla meni vettä silmiin.

Mutta itse agilityyn. Meillä oli tavallaan kisat. Tehtiin rata, numeroitiin esteet, tutustuttiin rataan ja sitten mentiin. Meille annettiin virheitä samalla tavalla kuin möllikisoissakin, mutta ajanottoa meillä ei ollut. Ensin oli hyppy ja pituus, sitten u-käännös keinulle. Mami sai ottaa kolmantena esteenä olleen keinun vastaan, kun en minä sitä vieläkään osaa kunnolla. Keinulta tyylikkäästi hypyn yli putkeen ja siitä hidastus kepeille. Sitten hyppyjä joilla piti kierrättää vähäsen ja sitten taas putkeen jolta täysiä puomille ja renkaan läpi viimeiselle hypylle.

Yllättävää kyllä, en tehnyt yhtään virhettä, joten sain lappuuni nollan jonka sisään oli piirretty hymynaama. Late-serkkukin teki puhtaan radan, vaikka sateessa hänen vauhtinsa hieman kärsikin.

Teimme sitten radan uudestaan, mutta tällä kertaa kouluttaja opasti meitä vielä paremman suorituksen saamiseksi. Saimme mamin kanssa neuvoja miten saada kierrätys vielä nopeammaksi tiukemmalla kaarteella.

Kentän toisella puolella oli sitten pieni pätkä. Kolme hyppyä suorassa linjassa, joiden taakse piti jäädä nököttämään ja tulla sitten kutsuttaessa. Sitten piti olla huomioimatta putkensuuta ja juosta hypylle, jonka jälkeen vasta sai mennä putkeen. Sitten vielä yksi hyppy ja kepit. Mami luuli että minä en tule hyppyjen takaa kutsuttaessa, kun minulla on viime aikoina ollut vähän ongelmia sen asian kanssa, mutta minä yllätin ja tulin oikein turbovauhdilla hyppyjen yli. Mamilla tuli vähän kiire ohjata minut seuraavalle hypylle.
Toisen kerran kun menimme pätkän, alkoi sataa todella kovaa. Minua ei siinä vaiheessa enää paljoa huvittanut juosta, mutta mami veti vähän löysemmin minut sitten mukanaan radalle.

Harkkojen jälkeen pääsin sitten autoon kuivattelemaan pienen pyyhekuivauksen jälkeen. Mami joutui vielä kantamaan esteitä ja tänään hän ilmoitti minut huomisiin möllikisoihin, siitä huolimatta, että huomiseksi on luvattu sadetta. Mutta meitähän ei ole sokerista tehty!