Putki soikoon!

Eilen olimme taas harjoittelemassa. Ensin meillä oli ihan helppo rata muunnelmineen. Kaksi hyppyä ja tiukka käännös putkeen, eikä jatketa suoraan puomille. Mami ennakoi ja meni hyppyjen taakse kutsumaan ja piti puomin selkänsä takana. Niinpä menin putkeen, ennen kuin mami ehti sinne edes kunnolla käskeä. Oli siinä mamilla kiire pinkoa sitten seuraavalle esteelle!

Kun sitten vihdoin mentiin puomi, minä hieman pelästyin kun meidän kouluttaja seurasi puomin toisella puolella. Me sheltit kun emme kauheasti tykkää siitä että joku vieras ihminen juoksee perään. Ensin luulin että nyt se tulee päälle, joten lipsahdin alas juuri ennen puomin kontaktipintaa. No jotain hyvääkin tuosta seurasi, pääsin tekemään puomin uudestaan :)

Toiselle puolelle kenttää vaihdettuamme (meidän ryhmä oli jaettu kahtia) alkoi kentälle tulla jo seuraava harjoitteluryhmä. Mielenkiintoni oli sitten siinä vaiheessa jossain ihan muualla kuin agilityssä ja kun piti hyppyjen jälkeen kääntyä ympäri ja mennä putkeen, niin silmäni olivat jo huomanneet uusia koiria, joita piti mennä sitten vähän lähempää tuijottelemaan. Mami ei ollut asiasta oikein iloissaan, ja vielä vähemmän kun tein saman tempun toisenkin kerran.

Rengas on nyt sellainen este mitä mamin mielestä pitää alkaa harjoittelemaan. Kepit meillä menee jo todella hyvin (harkkojen päätteeksi tehtiin ne pari kertaa, vaikka oltaisiin saatu jo lähteä kotiin, mutta mami sanoo että aina kun on mahdollisuus tehdä kepit niin ne myös tehdään, nih!). Rengas on ollut meillä aika vähän ja eilen hyppäsin sen välistä ja juoksin ohi, ennen kuin muistin miten se oikeastaan piti mennä.

Ensi viikolla olisi möllikisat. Mami on vahvasti sitä mieltä että me osallistutaan. Minä olen vahvasti sitä mieltä että me voitetaan. Mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaisempaa.

Terkuin, Helka