Taas ansoja!

Viime treeneissä oli hyppyrata-harjoittelua. Eli melkein kaikki lempiesteeni oli siirretty sivuun. Putkia oli onneksi radalla, niihin vain ei saanut taaskaan mennä silloin kun minä olisin halunnut...

Aloitimme todella solmuisella hyppypätkällä, jossa opeteltiin haltuunottoa ja valssausta ja kovaa juoksemista samalla kun pyöritään ympäri. Kepeille tultiin hyppyjen jälkeen todella pahassa kulmassa ja siinä meni vähän aikaa ennen kuin mami sai minut tarpeeksi hyvin hallintaan että pääsimme pujottelemaan. Keppien jälkeen oli putki suoraan edessä ja meinasin kiihdyttää sinne, mutta mami hidasti vauhtia ja piti minut kepeillä.

Toisella pätkällä olikin sitten ongelma. Hypyn jälkeen tuli välistäveto ja hyppy, josta ei saanut mennä putkeen. Putki oli kuitenkin todella lähellä hyppyä ja olipa mami miten päin tahansa ja sanoipa hän mitä tahansa, minä olin aina putkessa.

Muutoin menikin sitten ihan hyvin. Hieman piti mamia opastaa siinä että kummalla kädellä on parempi näyttää joillakin hypyillä. Minä olin taas täydellinen :)

Nyt sitten selvisi se syy miksi menen kepeillä välillä miten sattuu. Minulla on pitkä askel, jolloin harpon helposti keppien väärästä välistä. Kun mami jää hieman minusta jälkeen, askeleeni lyhenee ja pujottelu sujuu helpommin.

Vauhdilla ansaan

Eilen pääsin juoksemaan todella lujaa. Mikäs sen hauskempaa, etenkin kun radalla oli monta putkea ja puomikin :)

Ensin otettiin hyppy, putki, kaksi hyppyä kovalla vauhdilla suoraan ja sitten välteltiin suoraan edessä aukeavaa putkea ja käännyttiin hypylle. Ensimmäisellä yrittämällä mami osasi ajoittaa käskyt ja menimme todella hienosti. Toinen yritys meni putkeen kun kokeilimme takaaleikkausta. Sitten kokeilimme taas valssilla niin kuin ensimmäisellä kerralla ja taas olin putkessa. Yritimme monta kertaa, kunnes kuuntelin mamia vihdoin ja menin nurin putken suulla kun jarrutin kovasti. Huomasimme että minua pitää tuollaisella ansalla käskyttää ja hidastaa jo pari hyppyä ennen ansaa.

Koko radalla oli tuon alkupätkän tyylikkäiden ansojen ja haltuunottojen jälkeen kepit, jotka minulta meni taas ihan hyvin, kunhan mami ohjasi minut sisään kunnolla. Sitten hyppy, jolla mamin piti olla varovainen ettei törmännyt siivekkeeseen, ja vihdoinkin puomi! Minä juoksin taas todella lujaa puomilla. Onneksi olen harjoitellut alastulon varmaksi jo pienenä.

Loppurata oli sitten eteenpäin hyppyjä, pieni käännös putkeen ja tosi lujaa viimeiselle hypylle.

Omaa vuoroa odotellessa teimme mamin kanssa keinua. Menin reippaasti tällä kertaa. Mami kyllä valitti että oli hieman hankalaa pitää namia yhdessä kädessä ja ottaa keinu vastaan toisella ja huolehtia minusta siinä samalla, mutta minun mielestäni oli vaan hyvä ettei kukaan muu ollu siinä häiritsemässä. Minä menen aina paremmin silloin kun saan tehdä rauhassa.

Meille on tulossa ylimääräiset maneesiharjoitukset. Viimeksi ne jouduttiin perumaan liian kovan pakkasen takia.

Positiivista menoa

Viime harjoituksissa yllätin mamin ja kouluttajamme Satun oikein positiivisesti. Se ei liity keinuun (valitettavasti) mutta kerron siitä ihan kohta.

Aloitimme muutamalla hypyllä. Harjoittelimme vähän takaaleikkausta ja sylikäännöstä, ja koska olen niin nopea, myös eteenpäin lähetystä. Tämä alkupätkä meni todella hyvin.

Sitten otettiin vähän keinua. Menin taas todella varovasti ja jos Satu tuli liian pian taakseni ottamaan keinun pään vastaan, minä en meinannut mennä ollenkaan. Keinu on kuitenkin todella jännä este, jolla pitää olla keskittynyt ja varovainen.

Koko rata meni hyvin. Minä osaan mennä putkeen kauempaakin, joten mamin ei tarvinnut niin hirveän paljon juosta siinä kohtaa. Ja kun putken jälkeen oli toinen putki, niin minulla oli todella hauskaa. Toiselta putkelta menimme keinulle, ja mami hidasti vauhtia etten minä vain ryntäisi sille (ei huolta!). Keinulta puomille, menin siihen vähän varovaisemmin, ettei se vain olisi keinu taas, mutta puomin loppua kohden paransin taas vauhtia.

Tulimme seuraavaksi hypyille. Ne oli laitettu siten että ensimmäisen hypyn jälkeen tuli tiukka kaarros vasempaan. Tässä oli riskinä että juoksisin hypyn ohitse, mutta minä hyppäsin sen ennen kuin mami ehti edes käskyttää minua. Joskus minä toimin ajatuksen voimalla ;)

Radan viimeisinä esteinä oli kepit ja pöytä. Kepit menivät ihan mukavasti ja pöydällekin osuin hyvin enkä taas juossut sen yli.

Saimme mennä radan toisenkin kerran ja sitten vielä ihan lopuksi teimme kepit toiselta puolelta kuin radalla.

Lipsahdin keinulta

Viime harkoissa oli kivoja pätkiä. Ensin oikein hauska kolmen hypyn solmu, jossa mami joutui kunnolla pyörimään että sai minut menemään oikein hypyille. Sitten kepit, jotka menivät ilman suurempia sähellyksiä. Kepeiltä putkeen (jipii!) ja sitten keinulle.

Minä menin keinulle vähän liiankin lujaa. Kyllä minä pysähdyin niin ettei siitä tullut lentokeinua, mutta minä vähän yllätyin kun keinu oli korkean jalan päällä, joten lipsahdin sitten alastulolta juuri ennen kontaktipintaa. Sitten otettiinkin keinu monta kertaa uudestaan. Minä menin todella varovasti, etten vaan putoa taas. Keinulta pääsin sitten taas hyppäämään viimeiset hypyt.

Toinen pätkä oli sitten kunnon juoksemista. Putki, jaakotushyppy, sitten hurjaa kyytiä kolmelle hypylle, jotka muodostivat melkein ympyrän. Tässä olisi voinut tehdä takaaleikkauksen, mutta mami olisi siinä vaiheessa ollut aivan sekaisin kuvioiden kanssa, joten hän vain valssasi.

Keinuun pitää nyt alkaa panostaa kunnolla, että pääsen aloittamaan virallisesti kisaamisen. Ainahan on tietysti hyppyrata...